Köyhtyneen aristokratian, Ruth Dewitt Bukaterin (Frances Fisher) tuotos, Rose Dewitt Bukater (Kate Winslet) on matkalla Atlantin yli ja vauras puoliso on Carl Hockley (Billy Zane) ja tämä on liero nousukas. Onnekas, köyhistä oloista saapunut Jack Dawson (Leonardo DiCaprio) ilmaantuu kuitenkin sekoittamaan hyvin järjestettyä matkaa. Peri-imelästä romanttisesta hömpästä on kyse, mutta miljöönä on White Star Linen uusin valtamerialus, [I]Olympic[/I]-luokan toinen alus, [I]Titanic[/I] ja kyseinen alus sai pikamuunnoksen sukellusveneeksi jäävuoren toimesta.
James Cameron kaatoi resursseja historialliseen hömppäfiktioonsa ja samalla kirjoitti siihen käsikirjoituksen. Budjettia oli valtavasti ja Cameron lisäksi sekoittaa hömppäänsä tieteellistä vakavuutta, joten historiallinen konteksti on uskottava ja kehyskertomuksena on vanha Rose (Gloria Stuart) joka kertoo värikkään kertomuksensa joka on itse asiassa kasvukertomus ja onnettomuuden antama tilaisuus määrittää itsensä uudelleen. Massiivinen palkintorivi (pääasiassa teknisiä) ja tuotto kertoo uhkapelin kannattaneen isosti.
Kate Winslet on kaunis ja nuori aristokraatti ja sellaisena priimaa vaimoainesta. Billy Zane huokuu lismaa koko olemuksellaan, Frances Fisher on taloudellisia faktoja kitkerästi halveksiva rouvashenkilö ja em. hahmojen parodisuus varmasti tarkoituksellista kerronnan ollessa avoimen värittynyttä. Leonardo DiCaprio ei ole romanttisen tragedian komea muukalainen (vaikka siltä tuntuu) vaan enemmänkin katalyytti kehitykselle. Gloria Stuart on vankka tukipilari kehyskertomukselle ja muitakaan rooleja ei voi moittia.
Vaikka käsikirjoitus on yksiulotteisten pelättien imelää huttua niin toiminnan alkaessa James Cameron pääsee vauhtiin ja rautavuori TITANIK hörppää yleisliuotinta suurta dramatiikkaa ja apokalyptista kauhua herättävästi. Titaaninen (höh) budjetti on käytetty juurikin elokuvan näyttävyyden eduksi ja hulppeat lavasteet lisäksi hajoavat erittäin vakuuttavasti. Elokuvana [I]Titanic[/I] on yhtä kookas ja näyttävä kuin nimiuiskonsa ja siinä on yhtä vakavia rakenteellisia puutteita. Elokuva kuitenkin vältti saman kohtalon ja James Cameronin ei tarvinnut seurata kapteeni Edward Smithin (Bernard Hill) esimerkkiä olla rakenteellisesti kelvottoman sukellusveneen komentajana.
Tarina on melkoisen yksiulotteista hömppäsiirappia, mutta se päättyy [I]oikein[/I] ollakseen kasvukertomus ja alkupuoliskon jankkaus ja venyminen unohtuu puhtaasti toiminnallisen puoliskon alkaessa ja ihmisten näyttäessä myyttisen suurta rohkeutta kuoleman edessä. Jälkimaku määrää elokuvan maineen ja [I]Titanic[/I] jättää vahvan, täyttävän jälkimaun johon alkupuolen lahottava siirappi ei pääse vaikuttamaan.
