Drive on ehdottomasti yksi vuoden parhaimpia elokuvia. Toisaalta se on elokuva, joka varmasti herättää myös toisenlaisia tunteita. Hitaasti rakentuva kerronta ja syntetisaattorimusiikki eivät varmasti ole kaikkien mieleen, mutta Driven tapauksessa elokuva on rakennettu niin hienosti, että alkupuolen hidas kerronta vain lisää elokuvan hienoutta. Musiikkivalinnat ovat loistavia, ja luovat todella hienon tunnelman elokuvaan. Ryan Gosling on pääosassa uskomattoman hyvä, ja muutkin näyttelijät hoitavat suorituksensa kunnialla.
Driven juoni ei ole kovinkaan monimutkainen, mutta sen hienous ei perustukaan siihen. Goslingin hahmo on ”kuljettaja”. Miehelle ei anneta nimeä, vaan hän on vain tuntematon ajaja. Tämä luo hahmoon todella mielenkiintoista vetovoimaa, koska katsojalle ei anneta tietoja miehestä, tai hänen taustoistaan. Goslingin hahmo on mystinen, vähäsanainen kuljettaja. Päivisin mies tekee stuntteja elokuviin ja toimii mekaanikkona ystävänsä Shannonin (Bryan Cranston) korjaamolla. Öisin hän toimii kuljettajana ryöstöissä antaen rikollisille viiden minuutin mahdollisuuden:
”You give me a time and a place, I give you a five minute window. Anything happens in that five minutes and I’m yours. No matter what. Anything happens a minute either side of that and you’re on your own.”
Kyseinen mantra, jonka mies kertoo jokaisella keikalla, on Goslingin eleettömästi sanomana todella vakuuttava, ja todella “ammattimainen”. Viisi minuuttia – ei yhtään enempää. Elokuvassa näytettävässä takaa-ajokohtauksessa luodaan kuvaa ammattimaisesta kuljettajasta, joka ottaa huomioon kaikki seikat, mm. sen kuinka yleinen tietty automalli on. Hahmon eleetön toiminta, ja kylmänrauhallinen olemus vahvistavat kuvaa siitä, että kyseessä on rautainen ammattilainen, joka hoitaa hommansa takuuvarmasti.
Driven alkupuoli on pitkälti draaman rakentamista. Naapurissa asuvan Irenen (Carey Mulligan) ja Goslingin hahmon välille syntyy kipinää, ja Irenen lapsi, Beniciokin, näyttää pitävän mystisestä kuljettajasta. Irenen mies, Standard Gabriel (Oscar Isaac), kuitenkin vapautuu vankilasta, ja näin hankaloittaa tilannetta. Kun Standard vielä hakataan velkojen takia, ajautuu Goslingin hahmo mukaan vaaralliseen bisnekseen.
Monelle alun hitaasti rakentuva tyyli on varmasti liian tylsää ja jopa ärsyttävää. Hitaalla etenemisellä kuitenkin rakennetaan hienosti pohjaa toiminnalliselle osuudelle. Kun toiminta alkaa, on tylsyys kaukana. Vaikka toimintaa ei varsinaisesti aivan hirveästi ole, se ei haittaa, koska sitä on elokuvan tunnelman ja juonen huomioon ottaen juuri sopivasti. Yksi Driven kauneimmista asioista on sen väkivallan brutaalius. Kun elokuvan alkuosa rakennetaan hitaalla tahdilla, ja sen jälkeen tulee melko brutaalia väkivaltaa, saa se katsojan ymmärtämään elokuvan hienouden. Väkivalta iskee kovaa, ja se on täysin ristiriidassa alun rauhallisuuden kanssa. Mutta se vain yksinkertaisesti lisää Driven kauneutta. Väkivalta on sen verran karua, että perheen nuorimmille elokuva ei varmasti sovi, ja täysi-ikäinenkin katsoja voi kokea pienen järkytyksen.
Drive on sekä kaunis, että julma. Se on sekä rakkaustarina, että rikostrilleri, mutta ennen kaikkea se on todella loistava elokuva. Alkuosan draamakerrontaan saadaan luotua todella kaunis tunnelma, ja taustalla soiva syntetisaattoripoppi luo hieman 80-lukumaista fiilistä. Collegen ”A real hero” on uskomattoman kaunis kappale, joka jää soimaan katsojan päähän vielä pitkään elokuvan jälkeenkin. A real hero on todellinen huippuvalinta elokuvaan. Muu soundtrack ei jää taustalle, vaan koko Drive on täynnä todella toimivaa ja hienoa syntikkapoppia, joka toimii kovimmallekin hevimiehelle.
Driven näyttelijäsuoritukset ovat nekin hehkutuksen arvoisia. Ryan Gosling vetää kirjaimellisesti ilmeettömän roolin. Ryan Gosling on Driven jälkeen kuumaa kamaa näyttelijämarkkinoilla, sillä niin hienon roolin mies tekee. Goslingin lempeät kasvot lisäävät vain kontrastia alun draaman ja lopun väkivallan välillä, sillä Gosling ei ulkoisesti vaikuta kovinkaan brutaalilta henkilöltä. Carey Mulligan on ihana, ja tekee varsin pätevän suorituksen Irenenä, joka tahtomattaan joutuu mukaan ongelmiin. Mukaan on myös saatu Ron Perlman, joka tekee melko perussuorituksen rikollispomo ”Ninona”.
Drive on elokuva, jota voi suositella kaikille täysin varauksetta. Toisaalta se on elokuva, josta joko pitää tai ei. Drive jakaa mielipiteitä; toiset antavat sille viisi tähteä, ja toiset lyttäävät sen kokonaan. Mutta toisaalta tämä kuvastaa elokuva hienoutta. Se on rakennettu osista, jotka ärsyttävät katsojia helposti, mutta silti se on todella vakuuttava. Perinteinen rakkaustarina ja syntikkapoppi eivät välttämättä kuullosta mestariteoksen ainesosilta, mutta Drive tekee niistä mestariteoksen. Elokuvan avoin loppu jättää katsojalle mietittävää, ja jokainen saa tehdä omat johtopäätöksensä jatkon suhteen.
Drive on aikansa mestariteos.
