Henkeäsalpaavan huima satu.

6.3.2006 15:41

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Alkuperäinen nimi:Baron Prášil
Valmistusvuosi:1961
Pituus:83 min

Entisessä Tsekkoslovakiassa taiteiltu Baron Prásil on varmasti yksi hienoimmista von Münchhausen-filmatisoinneista. 1960-lukulaisena elokuvana siltä on turha odottaa tietokoneajan trikkejä, mutta uudemmat tehoste-elokuvat se lyö silti kuin päähenkilönsä monet sunnuntaibloggaajat.

Kuu on paikka, josta elokuva alkaa. Muuan isonenäinen ranskalainen (Höger) ja paroni (rooliinsa loistavasti jokaista elettä myöten sopiva Kopecký) törmäävät muukalaiseen (Jelínek) Kuun arpisella pinnalla. Tästä kohtaamisesta suunnataan lentävien hevosten liikuttamalla avaruuslaivalla Maahan, jossa paroni järjestää muukalaiselle verrattoman huikeaan seikkailuun. Matkan varrella kohdataan mm. hurja sulttaani (Hrusínský), ihmeellisen valtavia mereneläviä ja ihana prinsessa Bianca (Brejchová), jonka huomiosta miehille tietysti tulee kiistakapula.

Vaikka Monty Python -ryhmästä tutun Terry Gilliamin elokuva samasta aiheesta on myös huikea fantasiaelämys, se ei pärjää Karel Zemanin visioinnille. Zemanin elokuva on hämmentävän upea yhdistelmä erilaisia animaatioita, vanhan ajan mustavalkofilmi-kikkailua ja lämminhenkistä sadunkerrontaa. Sen loisteliaimmissa kohtauksissa katsoja ei voi edes olla varma, missä piirretty maailma loppuu ja kolmiulotteinen alkaa – vai ovatko kaikki muut paitsi näyttelijät piirrettyjä?

Harhan tulkitsemiseen ei pidä keskittyä liiaksi, jottei elokuvan taiten kudottu juoni vilistäisi täysin ohitse ja ammattitaitoisten näyttelijöiden mainiot performanssit jäisi todistamatta. Viimeksi mainitun seikan kohdalla on huomautettava, että tämän von Münchhausen-version esiintyjät ovat osiinsa sen verran sopivia persoonia, ettei heihin voi olla kiinnittämättä huomiota. Jopa Jana Brejchován vähäpuheinen prinsessa on vaihteeksi erittäin onnistunut ylhäisen satuneidon arkkityyppi – Brejchoválla tuntuu olleen tilanteentajua. Kopecký taas on yksinkertaisesti hupaisa pääosassaan pesun ja linkouksen kestävänä aristokraattiseikkailijana.

Ihana satu, jonka soisi jokaisen lapsen ja lapsenmielisen näkevän. Ehdottomasti herkullisinta silmäkarkkia, mitä 1960-luvulla on keitelty.

Arvosteltu: 06.03.2006

Lisää luettavaa