Leffaa mainostetaan ”Puuta, heinää ja muutama vesiperä” tuottajan uusimpana pätkänä. Tuossa oli sen verran kova juttu, että ainakin minuun moinen väittämä iski välittömästi sen nähtyäni. Vaikka tuottajat vain tuottaa uskoin silti asiaan.
Kyseessä on kuitenkin juoneltaan varsin perinteisen oloinen vankilapätkä, jossa vartijat ja vangit päätyvät mittelemään voimiaan jalkapallokentällä. Ajatus ei tietenkään ole uniikki, mutta varsin mukavan kuuloinen näin vankilaleffoista ja jalkapallosta pitävälle. Tietysti korostettu tuottajaväittämä sai ajattelmaan että homma on hoideltu tyylillä ja asenteella.
Vinnie Jones, joka on nähty monen brittileffan ääripahiksena on tällä kertaa entinen futaaja Danny Meehan, joka pääty poseen heiluttuaan nyrkkeineen humalassa kunnon ex-urheilijan tapaan. Vinniehän on ollut oikeassa elämässään ennen näyttelijän uraa rankka valioliigan futaaja/Walesin maajoukkuemies, joka saavutti suurimman mediajulkisuutensa kun päätyi [a href=”http://www.bigbluetube.com/acatalog/B_45_99.html” target=”_blank”]pelitilannevalokuvaan[/a], jossa äijä oli tarrannut Englannin maajoukkueen maalitykin Paul Gascoignen kiveksistä kiinni. No, ei siis mikään ihme että hepulla on leffassakin pallo hallussa.
Juonessa viritellään perinteisiä vankila-asetelmia ja kaikki tutut stereotyypit löytyy. Vartijat tehdään inhottaviksi ihmisiksi joille pitää näyttää kaapin paikka ja pelikentällähän siihen on mahdollisuus. Vankien rikokset jätetään pääsääntöisesti kertomatta ettei sympatiat ropise. Leffan juonivirittelyt tuntuvat lähinnä pakkopullalta ja varsinainen hauskuus tapahtuu oikeastaan vasta harjoituksissa sekä loppusilaus sitten pelikentällä. Viimeiset puoli tuntia ovat oikeastaan se miksi pätkä kannattaa yleensä katsoa. Puuta, heinää ja muutaman vesiperän tasolle ei päästä kyllä alkuunkaan, mutta ihan ookoo kevyt futisleffahan tämä kuitenkin on.
