Erinomaisena scifijännärinä liikkeelle lähtevä elokuva, joka lopussa sortuu kuitenkin käsittämättömään actionlimboiluun.

21.8.2001 19:23

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Alkuperäinen nimi:Hollow Man
Valmistusvuosi:2000
Pituus:113 min

Kun Hollow Manin ohjaajana toimii loistavien Basic Instinctin ja Starship Troopersin ”isä” Paul Verhoeven niin on selvää, että elokuvalta tulee odottaneeksi tavallista tusinaleffaa älykkäämpää katselunautintoa.

Leffan alku onkin erittäin lupaava. Tutkimusryhmä on vuosikausien työn jälkeen saanut kehitettyä näkymättömäksi tekevän seerumin. Ongelmana on kuitenkin näkyvyyden palauttaminen, sillä kokeissa käytetyt eläimet on kyllä saatu näkymättömiksi, muttei enää takaisin näkyviksi. Tiederyhmän johtaja Sebastian Caine (Kevin Bacon) luulee keksineensä vihdoin ratkaisun ongelmaan ja asettuu itse ensimmäisenä ihmisenä näkymättömyysseerumin testattavaksi. Näkymättömäksi tekeminen onnistuu jälleen hyvin, mutta palautusoperaatio ei. Caine jää siis näkymättömäksi kunnes ongelmakohta on ratkaistu. Caine ei kuitenkaan suostu pysymään viikkokaupalla pelkästään laboratorioon suljettuna ja ongelmiinhan tämä sitten lopulta johtaa niin elokuvan henkilöhahmojen kuin katsojankin kannalta…

Mielenkiintoisena scifijännärinä liikkeelle lähtevää Hollow Mania katsellessa mieleen tuli väistämättäkin 80-luvun erinomainen ”hullu tiedemies”-elokuva Kärpänen, joka pysyi tasokkaana alusta loppuun saakka. Hollow Man sortuu sen sijaan viimeisellä 45-minuuttisella uskomattomaan ratkaisuun. Älykkäänä ja viihdyttävänä scifijännärinä Hollow Man olisi saattanut olla vuoden huippuelokuvia, mutta lopussa elokuva pilataan käsittämättömällä ja kliseisellä ”hirviö alkaa riehumaan”-actionmäiskeellä. Eipä hyvää käsikirjoituksen alkua millään olisi tämän pahemmin saatu pilattua…

Erikoistehosteet ovat elokuvan parasta antia yhdessä mielenkiintoisen alun kanssa. Lopun turhasta hirviön jahtauksesta jää vain liian huono maku suuhun. Ohjaaja Paul Verhoeven tekee jälleen hyvää työtä, mutta olisi Paulinkin pitänyt ymmärtää muuttaa elokuvan loppu tyylikkäämmäksi. Näkymättömyysaiheesta olisi ollut ainesta useaankin parempaan käsikirjoitusratkaisuun.

Ja mitäkö minä sitten tekisin mikäli voisin olla päivän ajan näkymättömänä? Hyvin pitkälle samaa kuin mitä Kevin Baconkin tässä elokuvassa eli menisin Elisabeth Shuen ikkunan taakse kurkkimaan Elisan seksikästä korsettikostyymiä.

Arvosteltu: 21.08.2001

Lisää luettavaa