Lähdetään siitä, että elokuvasi on rakastetun sarjan seitsemäs osa ja neljä aiempaa on ohjannut yksi ja sama mies. Pääosaesittäjäsi on kuollut kesken kuvausten ja leffan ensi-ilta koittaa lopulta noin vuoden myöhässä. Pureskelisit varmaan kynsiäsi jos niistä olisi jotain jäljellä. Tilanne tarjoaa otolliset saumat koko sarjan ryssimiselle, kohtalaiset jonkin kertaalleen nähdyn luomiselle ja äärimmäisen laihat yleisön ällikällä lyömiselle. James Wan vastaa haasteeseen sudittamalla teattereihin erään kaikkien aikojen toimintaelokuvista, jota kuvaamaan ei – Vin Dieselin letkauttamaa repliikkiä soveltaen – ole vielä edes keksitty sanoja. On siis yritettävä niillä, joita sanavarastosta entuudestaan löytyy.
Ylimääräinen vuosi ei ainakaan ole mennyt haaskiin. Furious 7 nimittäin houkuttelee toteamaan, että siitä löytyy toimintaa enemmän kuin sarjan aiemmista osista yhteensä. Samaan tuuttiin on kaavittu pallot Ocean’s Elevenia, Transporteria sekä Terminaattoria eikä tämäkään kerro vielä likimainkaan koko totuutta. Se naulitsee penkkiin, antaa keskittymiselle hyvin vähän tilaisuuksia herpaantua ja kun saat viimein vaihtaa asentoa, tapahtuu se epäuskoisten hengähdysten saattelemana. Tämä elokuva sisältää aivan ehdottomasti upeimmat autostuntit, joita valkokankaalla on koskaan nähty.
Etenkin sarjan viimeisimmät kolme osaa ovat kaasutelleet katsojan silmille mittasuhteiltaan yhä huikeampia toimintajaksoja, joiden todentuntu on toisaalta kehittynyt samassa tahdissa. Siitä huolimatta, että seitsemänteen osaan tultaessa temput ovat jo mahdottoman tuolta puolen, on juonenkulkuun yllättävän helppo uppoutua. Tosikoille näitä leffoja ei silti ole tehty, etenkään viimeisintä. Jo elokuvan alussa käy hyvin selväksi, kuinka realistisesta tarinasta tulee olemaan kyse. Katsoo sitä sitten kuinka ruusunpunaisten lasien läpi tahansa, luvassa on tilanteita, jotka saavat pyöräyttämään silmät kattoon. Myös jotkin roolisuoritukset saisivat tönkkösuolatut muikutkin pyörimään säilykerasiassaan. Aivot kannattaakin totuttuun tyyliin kääntää hurjapäävaihteelle jo mielellään teatteriin saapuessa ja nauttia sitten vain kyydistä ilman sen syvällisempiä pohdintoja.
Kuten sarjalle on tyypillistä, seiska jatkaa siitä, mihin kuutosessa jäätiin. Pääpahis makaa sairaalassa ja vielä pahempi isoveli ilmestyy kostamaan selkkauksen Toretton tiimin jäljellä oleville jäsenille sekä jälleen paluun tekevälle Hobbsille (Dwayne ”The Rock” Johnson), joka vähäisestä ruutuajastaan huolimatta on elokuvassa avainroolissa. Hobbs tuo elokuvaan myös aimo annoksen huumoria, jolle Ludacrisin ja Tyrese Gibsonin välinen sanailu vetää oivallisesti vertoja.
Piristäviä roolituksia ovat myös aiemmin Tokio Driftissä autoja luisutellut Sean Boswell (Lucas Black), nimettömänä pysyttelevä isällinen agenttipomo (Kurt Russell) sekä tietenkin sankareita riivaava psykopaatti Deckard Shaw (Jason Statham). Erityisen hyvin kokonaisuuteen sopii nimenomaan Statham, joka käytännöllisesti katsoen vetäisee vakioroolinsa raivokkaana ja lähes pysäyttämättömänä taistelijana, mutta tekee sen vihdoin viimein pahisten puolella.
Furious 7 –leffan mielenkiintoisin seikka on Paul Walkerin menehtyminen kesken tuotannon. Walkerin varsinainen roolityö oli kuitenkin onnekkaasti purkissa jo ennen onnettomuutta ja jäljellä olevat kohtaukset, joissa miestä tarvittiin, kyettiin paikkaamaan hänen veljiensä suotuisalla avustuksella. Eroavaisuudet Brian O’Connerin hahmossa ovat luonnollisesti juuri tällaisissa tilanteissa erittäin vaikeita havaita. Sen sijaan elokuvan loppukohtaukset ovat selkeästi erotettavissa Walkerin kuoleman jälkeen toteutetuiksi, mutta niiden tarkoitus onkin nimenomaan toimia kunnianosoituksena työryhmän rakastetulle jäsenelle.
Niin paljon kuin tästä elokuvasarjasta pidänkin, on se tähän saakka vedonnut lähinnä pinnallisiin mieltymyksiin. En olisi kuuna päivänä uskonut, että vielä joskus annan tämän sarjan uudelle osalle epäröimättä viisi tähteä. Furious 7 on tuplaturboahdettu, äärimmilleen viritetty toimintaviihteen ilotulitus, joka lyö täysin laudalta sarjan aiemmat osat ja kykenee haastamaan viivalle minkä tahansa nykypäivän toimintarymistelyn rinta rottingilla. Siinä nähdään upeita kurveja ja muutama ihan kohtalaisen näköinen nainenkin. Se on hauska, koskettava, äärimmäisen viihdyttävä ja jättää tunteen, että sarja on nyt täysi.
Aikaisemmassa Fast & Furious –brändiä käsitelleessä kirjoituksessani totesin, että elokuvasarjojen jatkaminen vaikka maailman tappiin saakka on oikeutettua, mikäli katsojia riittää. Furious 7 laittaa luun kurkkuun myös tässä suhteessa. Kommentti oli harkitsematon, eikä ottanut huomioon sellaista mahdollisuutta, että jokin tämän sarjan elokuvista voisi jättää kyyneleet silmäkulmiin. Furious 7 loppuu niin tyylikkäästi edesmennyttä Paul Walkeria kunnioittaen, että se todellakin saa toivomaan tarinan päättyvän tähän.
