Tunsin toki Monty Pythonin maineelta jo kauan ennen yhdenkään heidän rainansa tai TV-sarjansa näkemistä, mutta Brianin elämä saa kantaa kyseenalaista kunniaa ensimmäisenä näkemänäni kyseisen koomikkoryhmän pätkä. Ja leffan nähtyäni tajusin kyllä täysin miksi Monty Pythonia niin paljon arvostetaan. Kyseessähän on eräs kaikkien aikojen hauskimmista komedioista ja samalla se on myös älykäs ja ketään säästämätön kannanotto tekopyhyyttä ja kaksinaismoralismia kohtaan.
Brian (Chapman) syntyy juudealaisessa tallissa vuonna nolla samalla kun taivaalla tuikkii kirkas valo suoraan tallin ylläpuolella. Kuulostaako tutulta? Kolme viisasta miestäkin erehtyy pitämään Briania messiaana, mutta vain vähäksi aikaa. Tarina siis alkaa Brianin elämästä ja kuvaa hänen kasvuaan aikuiseksi jolloin hän liittyy juudealaiseen, roomalaisia vastustavaan vastarintaryhmään. Lopulta elokuva kuvaa myös Brianin kuolemaa. Kehdosta hautaan miehen elämä on absurdeja tilanteita, ketään säästämätöntä huumoria sekä yllättävän kyynistä elämänasennetta.
Monet elokuvan visuaalisista vitseistä naurattavat ensimmäisellä kerralla eniten, jotkut taas aukeavat hitaasti monien katsomiskertojen myötä. Brianin elämä aukeaa kerros kerrokselta sisältäen aina uusia asioita, uusia vitsejä ja uutta sanomaa. Raina ei missään vaiheessa alennu matalaotsaiseen pilkkaamiseen tai halpahintaisiin Poliisiopisto-tason idioottivitseihin, vaan ajoittaisesta koheltamisesta huolimatta tarina nokkeline käänteineen vaatii katsojalta oivaltamista; eikä tarina suinkaan ole sisällötön tai vailla ajatuksia, vaikka huumoriarvo onkin elokuvan suurin arvo. Pilkkakirves kuitenkin hutkii kaikkia ja kaikkea, mutta suurin kritiikki kohdistuu tekopyhyyteen ja niihin, jotka pistävät toiset tekemään likaisen työn puolestaan.
Toisalta elokuvan ketään säästelemättömyys voi tulla varautuneemmalle kuin päähän kumahtava halon isku. Sama vaikutus saatta olla myös Monty Pythonille tavaramerkinomaisella absurdiudella; Brianin elämää tulee tuijotettua monttu auki monesta syystä, mikä ei toki ole missään nimessä huono asia. Hienosti tarina kuitenkin rullaa eteenpäin ollen, ei vain huumoriltaan, vaan juonellisestikin erittäin vetävä ja koherentti paketti. Loppua kohden tarina kääntyy tavallaan surulliseksi eikä kyyniseksi tai julmaksikin paikoitellen luokiteltavissa oleva huumori sitä kevennä vaikka naurattaakin. Toiveikkuutta ei kuitenkaan täysin menetetä. ”Always look on the bright side of life.”
Tässä leffassa Python-tiimi on elämänsä vedossa tuottaen uransa parhaan elokuvan: kokonaisuus on eheämpi ja huumori vielä paljon hauskempaa kuin Hullussa maailmassa. Lähes kaikki elokuvan näyttelijöistä näyttelijät esittävät useita rooleja, mikä lisää omalla omituisella tavallaan Brianin elämän viehätystä – eikä se, että jokainen suoritus jokaiselta näyttelijältä on parasta laatua ainakaan heikennä tätä vaikutusta. Erityisesti Graham Chapman Brianina loistaa ja toinen hänen tulkitsemansa hahmo Bigus Dickus yhdessä Pontius Pilatuksen (hulvaton Michael Palin) kanssa muodostavat elokuvan hauskimman parivaljakon. Erikseen on myös kehaistava komeaa lavastusta ja miljöön luontia, jotka menisivät täydestä vakavassakin leffassa, kuten myös Geoffrey Burgonin mahtipontiset ja epiikkaa uhkuvat pseudoroomalaiset torvitoitotukset. Puhumattakaan Pythonien legendaarisesta loppulaulusta…
Oikeastaan kaikki on tässä elokuvassa onnistunutta. Ja niin pirun hauskaa. Hieno leffa!
