Englantilainen naisohjaaja Andrea Arnold on viime vuodet ollut yksi elokuvafestivaalien halutuimpia vieraita hienoilla draamoillaan. Sekä lyhytelokuva Wasp että Red Road putsasivat monen monta palkintoa. Hänhän oli mukana myös brittiläisessä Cinema16-projektissa jossa valokeilaan nostettiin sekä loistavia indieohjaajia (esim. Lynne Ramsay) kuin myös osaavia kaupallisia nimiä (kuten Christopher Nolan). Fish Tank on ainakin tähänastisilla kiertueillaan jatkanut samaa linjaa ja se voitti mm. Cannesin jurypalkinnon.
Fish Tankin juoni kertoo 15-vuotiaasta teinityttö Miasta (Katie Jarvis) jolla menee kaikki päin helvettiä ja vain tanssi tuo lohtua elämään. Hän asuu suttuisessa lähiössä pikkusiskonsa sekä vähän sekavan äitinsä Joannen (Kierston Wareing) kanssa. Äiti ei välitä hänestä ja koulukin on jäänyt kesken joten Mia kuluttaa päivänsä poissa jaloista kaupungilla kierrellen ja yksikseen tanssia harjoitellen. Haaveenaan hänellä on ura baaritanssijana mutta jopa se tuntuu epärealistiselta ja saavuttamattomalta. Harmaaseen elämään saapuu kuitenkin odottamatonta väriä kun äiti tuo kotiin uuden poikaystävänsä Connorin (Michael Fassbender) jonka kanssa Mia tulee toimeen ja saa ensi kertaa elämässään kokea miltä tuntuu kun joku aikuinen välittää. Kun sukulaissidettä ei ole alkavat Mia ja Conner kuitenkin tuntea vähän toisenlaistakin vetoa toisiinsa. Mitään hyväähän siitä ei seuraa kun suhde ainoaan luotettavaan aikuiseenkin alkaa mennä helposti mutkistuvalle polulle. Kuinka Mia voisi vapautua oman elämänsä ”akvaariosta” jos kukaan ei auta?
Miaa näyttelevä Katie Jarvis on melko osuva valinta rooliin sillä hän tuli raskaaksi poikaystävänsä kanssa jo 16-vuotiaana (nyt 18), koulu on kesken ja Fish Tankkiin hänet löydettiin puolivahingossa kaikkien näyttelijähakujen ulkopuolelta. Michael Fassbender tekee mukavan luontevan roolin ja Kierston Wareingkin esittää sekoilevaa lähiöäitiä ihan kohtalaisesti. Sivuosissa olevat lapsinäyttelijät tukevat hyvin tarinaa eikä elokuvan realistinen ote rikkoudu melkein hetkeksikään. Ainoa pieni kauneusvirhe on loppupuolella ties mistä kaupallisista syistä väkisin Hollywood-kaavaan änkevä kohtaus josta onneksi palataan rauhallisempiin ja järkevämpiin tunnelmiin melko nopeasti. Kuvauksellista puolesta ei löydy pahaa sanottavaa vaan elokuvasta löytyy sekä käsivarakuvausta että kauniita valolla leikitteleviä tunnelmakohtauksia ja muutama genrelle epätyypillinen kamera-ajokin. Äänimaailmakaan ei ole yksioikoinen vaan soundtrackilla tasapainotellaan nykyisen nuorisomusiikin ja vanhojen klassikoiden välillä juuri sopivassa suhteessa.
Fish Tank onkin yksi parhaimpia ja aidoimpia huono-onnisen teinitytön ongelmia käsittelevä elokuva. Tai mistä minä aitoudesta tiedän mutta asiat kuvataan sellaisina kuin ne oikeassa elämässäkin ainakin voisivat mennä ja sehän on tärkeintä hyvässä draamassa. Elokuvan ikäraja on ihan kohdallaan sillä elokuvassa on mm. täysin alastomia seksikohtauksia ja muutama muu eroottinen kohtaus jotka voivat olla nuoremmille vähän hankalia. Mikään shokeerauselokuva ei ole kyseessä vaan nuorisoelokuvien ”ikuisia teemoja” on vain päivitetty vähän paremmin nykypäivään sopivaksi. Nykyäänhän kaikki menee pois muodista niin nopeasti ja esim. loistava Fucking Åmålkin on nykynuorten mielestä jo vanhentunut.
Vaikka kyseessä on Arnoldin elokuva ei varsinaisesta arthousesta ole kysymys. Fish Tankissa kuvataan enemmän teiniangstia ja ongelmia kuin mahdollisia ratkaisuja tai yleisempää kritiikkiä. Siksi se sopiikin ehkä parhaiten juuri 13-18 vuotiaille teinitytöille mutta suoranaiseen ”teinileffa”-kategoriaan ei tätä voi laskea vaan kyseessä on puuteistaankin huolimatta hieno vastaisku Twilightien sun muiden prinsessaunelmille ja Hollywood-paskalle joissa kaikki kyllä järjestyy kun muistaa hymyillä.
