Agnes (Ashley Judd) tapaa kiltin ja hiljaisen Peter Evansin (Michael Shannon), joskin pian näitä alkavat kiusata hyönteiset joihin verrattuna Agnesin väkivaltainen ja ehdonalaiseen päässyt ex-poikaystävä Jerry (Harry Connick Junior) on kevyttä kauraa.
William Friedkin, pitkän uran ja moninaisilla genreillä jännitystä repinyt enemmän kultti- kuin nimiohjaaja osoittaa taitojensa olevan hyvässä terässä levittämällä teknisen virtuoositeettinsa suljetun tilan jännäriin ja piiskaa himmeästä, mutta toimivasta näyttelijäkaartistaan rankat suoritukset vaikka varsinainen juoni paljastuessaan onkin Allekirjoittaneen mielestä varsin heppoinen.
Tracy Lettsin näytelmän sovitus aloittaa ihmissuhdedraamalla, kääntelee aihepiiriään ympäriinsä ja muutamien todella shokeeraavien kohtauksien avulla vetää ison vaihteen päälle, muuttaa lavastuksen nuhjuisesta motellimaisesta asunnosta suorastaan irvokkaaksi kotitekoiseksi bioeristetyksi koteloksi.
Ashley Judd ja Michael Shannon tekevät pääroolinsa erinomaisella taidolla ja jälkimmäisen kohdalla Friedkin voi myös herkutella verisillä vammoilla. Ashley Judd ei ole mikään superkaunistus mikä sopii mainiosti näytelmän realistiseen henkilölaumaan. Kuvakerronnassa Friedkin pitää mielessä lähtökohdan ja pysyy lavastuksen sisällä koko ajan ja vain ajoittain loikkii ulos.
Tunnelma on vahva, näyttelijät toimivia ja kaunistelematon ohjaustyyli sopii mainiosti tragedian väritteeksi, joskin varsinainen juoni on harmillisen heikko. Mysteerin ollessa mukana tarina on vahvimmillaan ja asioiden alkaessa päästä loogiseen päätökseensä elokuvan edetessä heikkenee mielenkiinto. Onneksi tyylikäs visuaalinen kerronta estää loppua lässähtämästä täysin ja Friedkin rohkeasti jättää monta kysymystä avoimeksi.
Rankka jännäri, joskin varsinainen juoni on harmillisen lässähtävä. Ei sitä mitä odotin, mutta lässähdys joka tapauksessa.
