James Cameronin Avatar oli työn alla pitkän aikaa. Cameron ylpeilee sillä että hän olisi kirjaillut Avatarin tarinaa jo pienestä pitäen ja viimeistellyt ensimmäisen käsikirjoituksen draftin vuonna 1995. Siitä pitääkö tämä paikkansa en osaa varmuutta sanoa, mutta siitä kannattiko tämä tarina tuoda valkokankaalle osaan; kannatti, todellakin kannatti.
Avatarin tarinan perusidea on suhteellisen yksinkertainen eikä kovinkaan mullistava. Kun kyseessä on Avatarin tapainen seikkailuelokuva, ei tarinan kummoisempi tarvitsisi ollakaan. Elokuvan laatu ei ponkaise siitä kuinka omaperäinen tarina on, vaan siitä kuinka tarina on kerrottu ja kuinka sitä on käytetty. Ja tarinankerronnan James Cameron osaa. Kaikessa yksinkertaisuudessaan allekirjoittaneella oli kokoajan silmät – tai 3D-lasit – tiukasti kankaassa. Tarina on kaunis ja se sisältää hyviä sanomia ilmastonlämpenemisestä ja napauttaa osuvaa yhteiskuntakritiikkiä. Monet ovat paheksuneet Avatarin tuomaa piikittelyä ilmastoasioista, vaan miksipä ei? Avatarin tarkoitus ei ole ärsyttää katsojaansa näillä pointeilla, vaan avartaa katsojan silmiä. Vaikka silmien avarrus hoituu kyllä ihan elokuvan visuaalisuudenkin kautta.
Avatarin visuaalinen ilme on jotain käsittämättömän hienoa. Huomasin itseni hökeltevän ja pudistelevan päätäni usein yksinkertaisesti sen takia että en osannut uskoa sitä mitä näen.
Kun katsojalle ensimmäisen kerran tarjoillaan monien etukäteen paheksumia sinisiä jättiläisiä – na’veja – on vaikeaa uskoa että kyseessä on motion capture -tekniikan avulla rakennettu CG-hahmo. Na’vien kasvonpiirteet ja ruumiinliike ovat niin sulavia että heihin on helppo samaistua. Itseni kohdalla elokuvan tunteisiin eniten vetoava voima oli Zoe Saldanan liikkeisiin pohjautuva na’vi Neytiri. Neytirin tunteet paistoivat läpi sinisten ihohuokosten päivänselvästi ja tehtävissä ei jälleenkerran ollut muuta kuin pudistella päätä ihmeissään.
Visuaalisesti Avatar mullistaakin sen kuinka katsomme elokuvia. Elokuvan efektien ollessa mainitun vakuuttavia, aiheutuu katsojalle helposti ennenkokematon sensaatio siitä että live actionin ja computer-generated imageryn raja hälvenee ja häviää katsojan silmistä, ja katsoja – näin halutessaan – joutuu arvailemaan mikä on totta ja mikä ei. Elokuvan jälkeen siitä muille keskustellessa koinkin hauskaksi puhua elokuvan efekteistä, koska olen tottunut selkeästi näkemään efektit. Elokuvassa suuressa roolissa ollut Pandoran viidakko oli täysin elävä ja käsinkosketeltava, vaikka se oli rakennettu suurimmaksi osaksi tietokoneiden voimin. Toki, elokuvassa on ne muutamat heikommatkin efektihetkensä, mutta annetaan ne anteeksi.
Avatar tekee uraauurtavaa työtä teknisessä mielessä ja se on mullistava monelta osa-alueelta. Suurin saavutus Avatarissa on lähes photo-realistiset efektit, joiden avulla voidaan luoda mitä uskottavampia kokonaisuuksia.
Elokuvan hypetettiin mullistavan 3D-tekniikka. No, ainakin elokuva vei sitä aimoharppauksen eteenpäin. Kymmenen minuuttia elokuvaa katsottuani unohdin sen tosiasian että pidän päässäni 3D-laseja. Aikaisempien 3D-elokuvakokemuksieni suuret haittaseikat ovat olleet silmien rasittuminen ja väsyminen, kuvan tummuus ja pätkivät tai epäselvät kuvat. Avatarin kohdalla alkumetrien jälkeen en huomannut mitään näistä. 3D on käytössä fiksuna lisätehosteena joka ei ota mitään elokuvalta pois tunkeillen nenäsi eteen, vaan pysyy nätisti taustalla luoden vain aidonoloisen syvyyden tunteen, kuin katsoisi tapahtumia viereltä lasin läpi, täten huomattavasti parantaen immersiota, katsojan uppoutumista ja eläytymistä elokuvaan.
Tarinan ollessa yksinkertainen sen on helppo pitää katsoja otteessaan muun silmänherkun ohellakin. Hahmoihin samaistuminen muodostuu kokemuksen kautta yhtä vahvasti kuin heidän toimiensa ja dialoginsakin. Neytiri on yksi eniten allekirjoittaneessa tunteita herättäneistä hahmoista joihin on tullut törmättyä pitkään aikaan – ja se kertoo paljon hänen ollessaan CG-hahmo. Avatarin tarinassa pohditaan hienovaraisesti ihmisten ahneutta ja itsekkyyttä, herättäen katsojassa pohdittavaa elokuvan jälkeenkin. Viitteet uskontoihin, luontoon ja sen vaalimiseen ovat kauniita ja helliä. Tarinan tehokkuus piilee sen tunteikkuudessa ja lapsenmielisyydessä. Vaikka pohjimmiltaan tarina on kuin mikä tahansa tarina paratiisista, siitä kuinka toiset tunkeutuvat sinne rikkauksien perässä, alkuperäisasukkaiden suojellessa luontoa, se kerrotaan erittäin hyvällä tahditukselle ja mukavilla omilla lisämausteilla. Seikkailut Pandoralla ja tutustuminen vieraaseen na’vi-kulttuuriin ja luonnon saloihin ovat jännittäviä.
Näyttelijöiden suoritukset ovat sinänsä moitteettomia että yksikään ei pistänyt silmään siten että se olisi ollut mainittavan huono, mutta tuskin Oscareita jaettaessa elokuvan näyttelijöiden tarvitsee olla jännityksestä varpaillaan. Ellei akademia päätä repäistä Zoeta ja Wetaa tarjolle. Näyttelijät hoitavat kuitenkin hommansa tässä spektaakkelissa mallikkaasti ja varsinkin Weaver ja Lang jäävät positiivisesti mieleen. Lang ehkä pitkälti erittäin onnistuneen over-the-top Quaritch-hahmon käsikirjoituksen ansiosta.
Elokuvan tarinaa ja kauniita maisemia siivittää James Hornerin soundtrack joka sopii ennalta-arvattavaan visuaaliseen ja tunteelliseen orgasmiin kuin muotissa valutettu. Hornerin säveltämä elokuvamusiikki on samanhenkinen kuin elokuvakin, ennalta-arvattavuus mukaanlukien. Hornerin säveltämä musiikki on usein hyvin hellävaraista joka on kokonaisuuden kannalta erittäin onnistunutta koska katsojalle tarjoillaan visuaalisesti niin paljon että liika musiikki voisi häiritä kokemusta.
Muutenkin Avatar on onnistunut äänimaailmaltaan, puhaltaen elokuvan taianomaisuutta hienosti henkiin.
Elokuva on pohjimmiltaan silmissäni seikkailunomainen rakkaustarina, niin elokuvan henkilöiden kesken kuin henkilöiden ja luonnonkin välillä. Elokuvaa katsoessa on vaikea olla hymyilemättä ja sitä katsoessa tulee väkisinkin lapsenhenkisen iloiseksi. Cameronin taitava kynäily aiheuttaa edellämainittujen tietä uurtavien efektien ja 3D-tekniikan kanssa yhdistettynä katsojassa niin voimakkaan kokemuksen tunteen että Avatarista muodostuu enemmän kuin elokuva, siitä muodostuu elämys.
