En olisi uskonut biljardin olevan näin mielenkiintoista katsottavaa.

28.12.2009 21:47

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Käsikirjoittajat: ,
Alkuperäinen nimi:The Hustler
Valmistusvuosi:1961
Pituus:134 min

Biljardi ja monet variaatiota tästä urheilulajista ovat olleet harvakseltaan kuvattuna elokuvissa. The Hustler tarttui tähän aiheeseen, ja teki samalla Paul Newmanista lopullisesti tähden. Kyseessä on siis varsin mielenkiintoinen elokuva, joka voitti aikanaan jopa kaksi Oscar-palkintoa. Kuten mainitsin, biljardi ei ole mikään paras mahdollinen aihe elokuvalle. Se on hyvin vaativa, mutta samalla hauska peli, mutta saako siitä kunnon elokuvaa aikaiseksi? Ainakin puitteet ovat kohdillaan.

Eddie Felson (Newman) on nouseva biljardihai, joka kiertää ystävänsä Charlie Burnsin (McCormick) kanssa biljardihalleissa huijaamassa helppoa rahaa hyväuskoisilta pelaajilta. Felsonin päätavoite on kuitenkin kohdata Minnesota Fats (Gleason), jota pidetään yhtenä kaikkien aikojen parhaista pelaajista. Melko alussa Felson kohtaakin Fatsin pitkässä ottelussa. Aluksi hän on voitolla, mutta antaa oman kukkoilunsa ja hölmöytensä viedä voiton, kun Fats kerää rahapotin sekä nuoren lupauksen ylpeyden. Murtuneena tästä Felson vetäytyy huijausbisneksestä ja tutustuu Sarah Packardiin (Laurie). He alkavat yhdessä pohjustamaan tulevaisuuttaan, mutta Eddie ei vain pysy unohtamaan sitä iltaa, jolloin hävisi kaiken. Pian hän onkin taas jo mukana biljardisaleilla kärkkymässä, josta hän saa lopulta hyvän tarjouksen Fatsin entiseltä yhteistyökumppanilta Bert Gordonilta (Scott). Hän uskoo, että Felson on maailman paras sekä että hänen avullaan he voisivat voittaa Fatsin.

The Hustler tarttuu todella hyvin aiheeseensa. Alussa nähtävä Felsonin ja Fatsin kohtaaminen on hiottu huolella kuosiinsa. Se näyttää sekä kuulostaa upealta. En olisi uskonut biljardin olevan näin mielenkiintoista katsottavaa. Alkukohtaus kiteyttääkin erinomaisesti sen, miten hienosta ja hermoja vaativasti lajista on kyse. Loisteliaan alun jälkeen elokuvan kerronta rauhoittuu huomattavasti, kun Felson tappionsa myötä rakastuu ja alkaa melkein elämään normaalia elämää. Tämä soveltuu hyvin kerrontaa, joka kaipasinkin lisäsisältöä. Vaikka biljardiottelut ovat itsessään jo kiehtovia, niin vastapainoksi on hyvä kuitenkin saada hyvin toteutettua draamaa.

Elokuvaa voikin helposti kutsua viimeisiksi vanhaksi klassikoksi. Siinä on kaikki klassikon ainekset. Karismaattiset näyttelijät, joista Newman tietysti loistaa kirkkaimmin. Hänen tulkintansa äkkipikaisesta sekä kostonhaluisesta Eddie Felsonista on hieno, ehkä jopa yksi hänen uransa parhaimpia. Onkin aika ironista, että Newman pokkasi parhaan miespääosan Oscarin Martin Scorsesen elokuvasta The Color of Money, jossa hän palasi Eddie Felsonin roolin yli 20 vuoden tauon jälkeen. Ensimmäisellä kerralla hänet kuitenkin huomioitiin kyseisen palkinnon ehdokkuudella. Todetaan nyt vielä se, mikä on jo hyvin ilmeistä, että kaikki muutkin näyttelijät ovat huippu iskussa. Newman melkein varastaa koko show’n, mutta hänen ympärilleen rakennetut roolihahmot toimivat todella hyvin. Etenkin George C. Scottin temperamenttinen roolisuoritus jaksaa säväyttää. Myös Jackie Gleason tekee hillityn mutta toimivan roolin Minnesota Fatsina.

Pitkä kestokaan ei pahemmin rasita, koska draama on rakennettu hyvin. Alkupuoliskon peli Fatsia vastaan kestää kauan, mutta sekään ei haittaa, kun jo aiemmin mainitsin, että kohtaus on hyvin intensiivinen. Muilta osin elokuva ei yllä ihan samalle intensiteetille, vaikka tarjoaakin sitä paljon hehkuttamaani draamaa. Arvosteluni saattaa hiukan toistaa itseään, mutta kun tässä elokuvassa juuri tämä käännekohta ensimmäisen pelin jälkeen on hyvin merkittävä. Sille pitää antaa arvostusta, koska se saa lopun elokuvan tuntumaan niin helvetin hyvältä.

Pari sanasta lopuksi, että elokuvaan kannattaa ehdottomasti tutustua, jos biljardi yhtään kiinnostaa. The Hustler toimii myös erinomaisesti draamasta pitäville. Vanhasta ulkoasustaan huolimatta se ei kuitenkaan ole vanhahtava. Kyseessä on ajaton klassikko, jonka väkevä tarina sekä loisteliaat näyttelijä vievät voimalla loppuun asti. Hekumoinnistani huolimatta annan elokuvalle neljä tähteä, koska en koe sen olevan niin täydellinen, että viisi tähteä tulisi kysymykseen. Silti neljä tähteä on aika perkeleen hyvin.

Arvosteltu: 28.12.2009

Lisää luettavaa