1800-luvun Lontoo. Elefanttimieheksi kutsuttu John Merrick kiertelee sirkuksia, jossa häntä näytetään yleisölle, joka kummastelee hänen ulkomuotoaan. Merrick näyttää epämuodostuneelta hirviöltä ja hänen ilkeä ja ahne isäntänsä Bytes ei auta hänen piinaansa ollenkaan. Anthony Hopkinsin esittämä kirurgi Frederik Treves näkee hänet sirkuksessa ja kiinnostuu hänestä. Hän ottaa Merrickin sairaalaan tutkittavaksi ja saa pian nähdä, että Merrick on erittäin ystävällinen, sivistynyt, kohtelias ja sisältä kaunis mies. Kuitenkin, Elefanttimiehen tuskat eivät näe vielä loppua, sillä ulkopuoliset palavat halusta käyttää halvasti hyväkseen hänen erilaisuuttaan ja vahingoittaa häntä. Jos tämä kuulostaa koskettavalta ja kamalalta, niin sitä se on.
Elefanttimies perustuu tositarinaan miehestä, joka sai pelkkää paskaa päällensä pelkän ulkomuotonsa vuoksi. Tämän elokuvan nähtyäsi tulet vakuuttuneeksi siitä, että maailma on pohjimmiltaan kylmä paikka, sillä ilkeyttä ja suvaitsemattomuutta on aina ollut paljon. Viktoriaanisen ajan Lontoo on kuvattu mustavalkoisena, mikä oli loistava ratkaisu, sillä näin tulee vaikutelma pimeästä, kurjasta maailmankolkasta. En voisi kuvitella Elefanttimiehen synkkää tarinaa väreillä kuvattuna. Vuonna 1980 julkaistiin monia hienoja elokuvia, kuten Hohto ja Kuin raivo härkä, mutta tämä saattaa olla minun valintani kyseisen vuoden parhaimmaksi elokuvaksi.
Näyttelijäsuorituksista sen verran, että Anthony Hopkins tekee perusvarmaa työtä tohtori Trevesinä ja Anne Bancroft (mm. Miehuuskoe) kannattaa myös bongata. John Hurt tekee kuitenkin koko sopan mahtavimman roolisuorituksen. Hurt sai Oscar-ehdokkuuden ja olisi ehkä ansainnut voiton, mutta ei viitsi noita asioita miettiä, kun tietää että hän on aivan säkenöivä roolissaan. Elokuva loppuu surullisesti ja loppuratkaisun myötä Hurtin Elefanttimies varmistaa vielä paikkansa katsojan sydämessä. Runsaasti nenäliinoja kului, kun Merrickin koettelemuksia tuli seurattua.
Suosittelen Elefanttimiestä lämpimästi, vaikka kyseessä onkin hyvin surullinen tarina. David Lynchiä pidin jo ennen tätä mestarina, sillä esim. Mulholland Drive on visuaalisessa kauneudessaan ja mystisyydessään ehkä kaikkien aikojen lempielokuvani. Televisiosarja Twin Peaks on toinen mestariteos, jota ihailen suuresti. Kuitenkin, pidin häntä pelkkänä outouden maestrona, mutta kun näin Elefanttimiehen, niin huomasin, että hän osaa tehdä myös selvemmän tarinan, joka on myös uskomattoman koskettava. Kun listataan kaikkien aikojen ohjaajia, niin jo pelkästään tämän vuoksi Lynch on vahvasti korkealla. Elefanttimies ei ole teknillisesti täydellinen elokuva, mutta elokuvan aiheuttaman massiivisen tunnevyöryn vuoksi viisi kuulaakin tuntuu liian vähäiseltä. Mikään elokuva tai mikään ikinä filmille laitettu tarina ei ole koskettanut minua niin syvästi ja perinpohjaisesti kuin tämä.
nimimerkki: Nelisilmä
