Elokuvaksi naamioitu teatteriesitys.

2.6.2012 23:18

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Käsikirjoittajat:
Alkuperäinen nimi:12 Angry Men
Valmistusvuosi:1957
Pituus:96 min

Oikeudenkäynti on käynnissä. Juttu vaikuttaa selvältä ja valamiehistö alkaa työhönsä ja päätöksen on oltava yksimielinen. Ensimmäinen äänestys antaa tulokseksi 11 yhtä vastaan. Arkkitehti ja juryn kahdeksas jäsen (Henry Fonda) on epävarma päätöksen suhteen, joten asiasta on neuvoteltava. Lisäksi ilmastointilaite ei toimi ja sää on kuuma, joten neuvottelusta tulee kiivas. Valamiesten joukossa on mainosmies (Robert Webber), kelloseppä (George Voskovec), pankkivirkailija (John Fiedler) ja kiivasmielinen kuriiripalvelun omistaja (Lee J. Cobb) joka muodostuu toiseksi keskipisteeksi kokonaisuudelle.

Sidney Lumet ohjaa teatteriesitystä joka etenee käytännössä reaaliajassa ja on sijoitettu suljettuun huoneeseen. Käsikirjoituksen on kirjoittanut Reginald Rose ja se on silkkaa terästä. Lähtökohta esitetään ja sen jälkeen alkaa valtava määrä dialogia joka stimuloi katsojan mielikuvitusta. Lisäksi on huomioitava se että katsojalle ei anneta mitään varmaa tietoa. Epäilty, tuomari, tutkijat, todistajat ja kaikki siihen liittyvä pidetään piilossa, joten ainoastaan päätöksenteon draama pääsee vaikuttamaan. Raskas aihe, ahdas tunnelma ja tiivis tunnelma kylläkin takaa sen että elokuva säilyttää mielenkiintoisuutensa loppuun asti.

Henry Fonda on ehkä elokuvan sankariksi kirjoitettu, mutta hän ei ole sellainen. Kahdeksas jäsen on epävarma, hän joutuu arvailemaan ja tarkkailee todistusaineistoa ja kerrottuja asioita ja osoittaa todistusaineistossa olevat aukot. Lee J. Cobb henkilöi vastapuolen aggressiivisena, päällekäyvänä persoonana joka ottaa asian hyvin henkilökohtaisella otteella. Näiden ääripäiden välissä on vakuuttavasti esitetty ryhmä jos jonkinlaista seurakuntaa joka jää lyhyen tarkkailuajan takia epämääräiseksi, mutta ehdottoman lujaksi ryhmäksi.

Elokuvalliset ansiot ovat hienovaraisia, mutta kiistattoman tehokkaita ja Lumet ohjaa tarinaa hienolla ymmärryksellä. Karikatyyreja ei mukana ole ja vaikka päätös on selvä tulee esille se että se ei ole erehtymättömän viisauden tulos. Elokuvaksi naamioitu teatteriesitys osoittaa käsikirjoituksen ja näyttelijäntyön merkityksen ja [I]Valamiesten ratkaisu[/I] on eliittiä molemmissa kategorioissa.

Arvosteltu: 02.06.2012

Lisää luettavaa