Muistan joskus monta vuotta sitten, kuinka silloin 15-vuotiaaseen kloppiin teki suuren vaikutukset Larry Clarkin elokuva Kids. Rehellisyys ja ”realismi” olivat ne asiat jotka hämmästyttivät. 6 vuotta(ja monta elokuvaa) myöhemmin videovuokraamossa silmääni iskee Clarkin uusin elokuva, Ken Park. Oi kumpa olisin vaan jättänyt sen hyllyyn…..
Jos jollekkin on epäselvää mikä Larry Clark on miehiään, niin kyseessä mies, jonka joka ikinen elokuva käsittelee teinejä ja heidän hyvinkin häiriintyneitä vanhempiaan, huumeita, itsetuhoa ja seksiä. Ei tämäkään ole poikkeus. Vaimon kuoleman jälkeen seonnut yli-uskovainen isä, juoppo tosimies isä sekä tyttärensä poikakaveriin sekaantuva äiti. Ja tämä oli vasta alkua. Kuvaus ja ohjaus ovat sitä clarkia itseään, eli paljon paljastavia lähikuvia yksinkertaisin kuvakulmin.
Ken Parkin ongelma on se mikä vaivaa muitakin Clarkin elokuvia. Tarina on turha, kaikki muukin tuntuu olevan vain tekosyy, jotta saamme nähdä kolme teiniä harrastamassa kimppakivaa. ”Mutku hei, se on niiku taidetta”, varmaan toteaisi joku teini-ikäinen katselija, joka ei ole piitannut elokuvan K-18 lätkästä. Mutta kun elokuvan lopputekstien kohdalla monttuloksahtaa auki, ja herää vain yksi suuri kysymys, ”Miksi?”. Miksi oi miksi pitää julkaista tällaista teinien semi-pornoa, ja samalla kehdata väittää että tällä olisi joku syvempi tarkoitus. Ainut hyvä asia näissä clarkin pano-pätkissä tuntuu olevan se että ne herättävät keskustelua. Samoin tämän elokuvan ainut valopilkku oli juuri tuo vaimonsa kuolemasta seonnut isän ja tyttären suhde, johon oli saatu mukaan sitä oikeaa aitoutta ja sielua. Elokuvan muista kohukohtauksista tulee vain vihaiseksi.
nimimerkki: PigBenis
