Odotukseni Blair Witch Projectin suhteen olivat korkealla, sillä kuten monet muutkin, myös minä, olin kuullut leffasta paljon hyvää. Sitä muun muassa kehuttiin yhdeksi parhaimmista kauhuelokuvista, joiden ystävänä minun oli tietysti pakko nähdä tämä korkealle arvostettu kauhupläjäys.
Olen samaa mieltä siitä, että pelottavinta on se, mitä ei näytetä. Harmi, ettei pelon kohteesta pystynyt tekemään välillä paljon muitakaan aistihavaintoja. Ahdistava ja painostava tunnelma jäi uupumaan.
Kaikesta ennakkohehkutuksesta huolimatta The Blair Witch Projectista löytyi huonoja puolia harmillisen paljon. Nainen kiljuu ja miehet huutavat kokoajan. Ajoittain kommunikointi on kuin metsässä olisi kolme Gordon Ramsayta keskustelemassa keskenään, eikä sitä kuuntele mielellään kameran heiluessa ja pahimmassa tapauksessa kuvaruudun ollessa täysin musta. Käsivarakamera ei muutenkaan mielestäni toimi. The Blair Witch Project olisi varmasti ollut vielä laimeampi normaalisti toteutettuna, mutta dokumenttimainen kuvaustapa ei yksin riitä nostamaan elokuvaa suosta.
The Blair Witch Projectissa on pätkiä, jolloin on aivan pimeää, korkeintaan taskulampun valo näkyy puiden latvoissa. Tässä ei ole mitään vikaa, päinvastoin, jos pysytään tietyissä rajoissa. Elokuvista puhuttaessahan käytetään kuitenkin yleisesti verbiä ’katsoa’ ja katsominen edellyttää näkemistä. Tämäkään ei ensin haitannut, mutta jossain vaiheessa pelkkä huohotuksen, henkäysten ja huutamisen kuuntelu alkoi maistumaan pahvilta. Visuaalinen anti jäi heikoksi.
Omaperäisyydestään huolimatta toteutus oli mielestäni kaikenkaikkiaan heikko. Tämänkin olisi saanut osittain anteeksi, jos olisin ollut kauhusta kankeana ja huutanut retkeläisten mukana. Valitettavasti näin ei kuitenkaan käynyt ja pelon tunteen odottelu osoitettiin lopputekstien ilmestyessä ruutuun täysin turhaksi. Tarina ei ollut mitenkään yllätyksellinen tai oivaltava, vaan juoni laahaa kuin kivikasa. Juonen lisäksi myös hahmot jäävät hieman etäisiksi eivätkä herätä ärtymyksen lisäksi juurikaan muita tuntemuksia.
Loppu pelasti elokuvaa hieman, mutta ehdottomasti liian vähän. Vasta siellä päästiin edes lievästi jännittyneeseen tunnetilaan. Tätäkin tunnetta laimensi hyvin paljon korvia raastava kiljuminen, jonka jo elokuvan siinä vaiheessa toivoisi sydämensä pohjasta loppuvan. Vaikka loppuratkaisua itsessään en arvostakaan, täytyy silti myöntää, että lopussa oltiin lähimpänä kauhua kuin missään muussa elokuvan vaiheessa.
The Blair Witch Project ei antanut kertakaikkiaan mitään. Se ei pelottanut eikä herättänyt muutenkaan minkäänlaisia tuntemuksia suunnatonta ärtymystä ja turhautumista lukuunottamatta. Elokuva oli pettymys kaikilta osin. Ei juoni, eikä erikoinen toteutus saaneet sitä kohoamaan arvoasteikollani pohjaa ylemmäs. Pieni myönnytys siitä, että elokuvan ympärille kehitelty kertomus ja epäilykset filmin aitoudesta eivät näin jälkeenpäin katsottuna varmastikaan toimi samoin kuin vajaa vuosikymmen sitten. Yhden aidosti vilpittömän positiivisen asian voin The Blair Witch Projectin eduksi sanoa: Elokuvan lopun sinnikäs odottaminen palkitaan. Lopultakin
