George Clooney muistetaan lähinnä sairaalan käytävillä valkotakki yllänsä kiiruhtavana Tri. Rossina. Salaisen agentin tunnustukset -elokuvan kohdalla elokuvauraa tosissaan aukova harmaahapsi karistaa Teho-osaston (E.R.) viimeisetkin pölyt hartioiltaan ja kerää siinä sivussa mukavat debyyttiohjauspojot.
Clooney onnistui saamaan leffaansa mukaan aikamoisen tukijoukon, jota moni tunnetumpikin ohjaaja olisi joutunut kadehtimaan. Jopa Ocean’s Elevenissä Georgen rinnalla (isolla palkalla) staraillut Julia Roberts on eksynyt pienehköön (mutta myyvään) sivurooliin, ja kuvassa vilahtavat pikaisesti myös toverit Brad Pitt ja Matt Damon. Leffan toisesta isosta naisroolista vastaa Drew Barrymore ja taustalla Krista Allen tyytyy samanlaiseen minirooliin kuin vaikkapa Valehtelija valehtelijassa. Clooney itse piipahtaa kameran toisella puolella hiljaisena ja epäilyttävänä agenttina, mutta parrasvaloihin nousee pääosasssa roikkuva Sam Rockwell, joka ei aiemmin ole onnistunut kummempia suorituksia tarjoamaan. Nyt persoonallisesti sönköttävä hemmo liukuu tunnetilasta toiseen viihdeguru Barrisina, tosin hotellin melankoliakohtaukset vaikuttavat vain huonoilta Adaptation. – imitoinneilta.
Yksi syy starojen tungokseen Clooney-leffassa on käsikirjoittaja Charlie Kaufman. Miehen kolmesta aiemmasta työstä kaksi poimi Oscar-ehdokkuuden parhaasta käsikirjoituksesta, eikä tälläkään kerralla tulos ole hullumpi. Ei silti lähelläkään Jonze –töiden tasoa. Välillä Kaufman pääsee omaan skeptiseen maailmaansa, mutta tyyli vaihtelee pahasti. Itsesäälistä syöksytään äärettömän tyylikkääseen agenttikohtauksen ja sitten tylsyyden erämaille.
Yksi leffan ongelmista on sen pituus. Leffa kertoo vuosista 1940-198x Chuck Barrisin (synt. 1929) elämässä, mutta tästä huolimatta vajaaseen kahteen tuntiin on onnistuttu saamaan liian monta haukottelukohtaa. Parhaimpia hetkiä ovat superklassikko teekuppikohtaus ja Barrisin sekoiluvuodet. Ja rakentaahan Barris siinä sivussa nykyisille tositv-ohjelmille pohjan ja nousee Napakymppiohjelmien isäksi. Jotain puuttuu silti.
Salaisen agentin tunnustukset jatkaa osaltaan Kaufmanin tuttua adaptaatiolinjaa, ja pienistä erimielisyyksistä huolimatta Clooney on onnistunut siirtämään fiktiolla höystettyjä paloja viihdemestarin elämästä valkokankaalle. Ehkä jotakin tärkeää unohtui, mutta ainakin perusjännäri/draamalinjasta Clooneyn agenttijännäri poikkeaa sopivasti.
