Apinoiden Planeetan Synty oli yksi parhaimmista reebooteista mitä on koskaan valkokankaille saateltu. Andy Serkis – tuo liikkeenkaappauksien kuningas palaa jatko-osaan Caesarin rooliin entistä realistisempana.
Apinoiden Planeetan Vallankumous oli trailereiden perusteella täyden 5 tähden filmi, mutta kokonaisuutena tämä jäikin yhtä tähteä vaille. Elokuva kulkee useamman hahmon mukana, vaikka kokonaisuudessaa hommaa katsotaan Caesarin silmin.
Tarina jatkuu useamman vuoden jälkeen APS- elokuvasta. Caesarin apinayhteiskunta on kasvanut huimasti ja vaikka suurin osa joutuu turvautumaan viittomakieleen, mikä allekirjoittaneen mielestä oli todella rasittavaa edelliseen elokuvaan verrattuna, on Caesarin ja tämän lähimmäisillä myös puheenvuorojakin. Apinat luulevat ihmiskunnan kuolleen kunnes kohtaavatkin San Franciscon pienen eloonjääneiden ihmisten ryhmän. Tämän ryhmän toinen perustaja Malcolm perheineen löytää yhteisen sävelen Caesarin ja tämän oman perheen kanssa, tehden hieman yhteistyötä ehtoja vastaan ja alkavat uskoa mahdolliseen rauhaan ihmisten ja apinoiden välillä, vaikka silloin tällöin luottamus vähän rakoileekin.
Valitettavasti molemmilta osapuolilta löytyy varjopuolensa. Apinoista Koba, joka on kärsinyt suurimman osan elämästään laboratoriorottana, kantaa ikuista kaunaa ihmisiä kohtaan ja haluaa tappaa kaikki, kun taas ihmisistä Dreyfus haluaa surmata puolestaan apinat.
Selkäänpuukotuksilta, menneiden muisteluilta, jännittäviltä toimintakohtauksilta ja monenmoisilta muiltakin elementeiltä ei vältytä, joka muokkaa Apinoiden Planeetan Vallankumouksesta parhaimman Apinoiden Planeetta- elokuvan. Elokuva alkaa ja päättyy Caesarin silmiin ja jättää katsojansa odottamaan kolmatta osaa sulkien pähkinänkuoreen tosi seikan: Apinoiden ja ihmisten tavoittelema yhteiselo jää haaveeksi.
Hyviksiä ja pahiksia riittää ja oli hahmoista mitä mieltä tahansa, hassulla tavalla elokuvassa ei ole ainuttakaan pahista, sillä kaikilla on omat ”hyvät” syynsä teoilleen.
