Alunperin, American Hustle vaikutti ihan unelmaelokuvaltani. Hyväksi toteamiani näyttelijöitä, kiinnostava konsepti, musta komedia genrenä ja paljon, paljon kiroilua. Valitettavasti, ei sekään ole täydellinen. American Hustle kertoo osittain tositapahtumiin perustuvan tarinan kahdesta huijarista, Irving Rosenfieldistä (pömppömaha-Bale) ja hänen kumppanistaan Sidney Proisserista (Amy Adams). Kun vielä FBI-agentti Richie DiMaso (New Yorkia suoltava Bradley Cooper) nappaa heidät, ja Irvingin ei sitä miltä vaikuttaa-blondivaimo (Jennifer Lawrence) alkaa epäillä jotain ja kun Proisser, Rosenfield ja DiMaso alkaa junailla monenlaisia skämmejä, voi elokuva alkaa!
Hustle saa täydet pointsit kahdella osa-alueella: Näyttelijöillä ja tyylillä. Ei ole ihme, että sitä on juuri näistä asioista kiitelty. Elokuva on tosiaan hyvin tyylikäs ja hienovarainen, ja kuten sanoin Life During Wartime-arvostelussa, minä arvostan hienovaraisuutta elokuvissa, ja Hustle onnistuu siinä lentävin värein. Sitten näyttelijöihin: Itse pidin heistä kaikista. Ehkä eniten vakuutuin kaikkien leffalaihduttajien kuninkaan, Christian Balen Rosenfieldistä. Loputkin heistä onnistuvat: Amy Adams sekoittaa sopivasti mystisyyttä ja sensuellisuutta rooliinsa Sidneynä. Jennifer Lawrence, nykyajan gaalojen suupaltti tulkitsee myös loistavasti Irvingin piiloviisasta Nyt tapan koko maailman, koska mä voin, tihiii-ylidramaattisuus-tasoja lähentelevä vaimo, joka aiheuttaa tulipaloja ja huutaa armottomasti. Hän myös nolaa itseään ravintoloissa vetämällä kännit. Hän on myös tosiaan (hyvällä tavalla) naurettava näky kaula-aukkoineen ja paksuine tekoturkiksineen, kun hän saattaa poikaansa kouluun.
Jos jostain pitäisi antaa kritiikkiä, Hustle menettää hieman höyryään elokuvan puolessavälissä, käsikirjoitus lopahtaa, näyttelijät jotenkin väsyvät ja kaikki menee ihan alaspäin, Kunnes…..BAM! Tosiaan, American Hustlen heikkous muuttuu sen vahvuudeksi. Heikon puolivälin jälkeen, se palaa kehiin vahvempana kuin koskaan, ja liikkuu eteenpäin kuin AD/HD:ta sairastava luotijuna.
Tärkeä asia, mikä Hustlesta täytyy tietää, on sen hahmojen kehenkään ei saa luottaa-asenne, mikä saattaa ruveta ärsyttämään ja hämmentämään jonkin ajan päästä. Myös hahmojen kolmiodraama tuntui lähentelevän saippuaoopperaan imelyyttä, ja tuntui myös hyvin turhalta. Mutta jos noista aspekteista ei piittaa, American Hustle on (lähes) täydellinen elokuva hienolla tyylillään, loistavilla näyttelijöillä ja kiinnostavalla aiheellaan.
