Oletko huomannut flunssan tai jonkun muun vastaavan taudin oireita viime aikoina?. Steven Soderbergh tutustuttaa meidät aivan uudenlaisen taudin kouriin Tartunta elokuvassa. Lopun aika on kiinnostanut elokuvantekijöitä useita vuosia, ja vuosien saatossa ihmiskuntaa on hävittänyt vihamieliset muukalaiset, ydinsodat, suuret luonnonkatastrofit, ihminen tietenkin itse ja erilaiset epidemiat. Steven Soderberghin ohjaama ja Scott Z. Burnsin (Ilmiantaja) käsikirjoittama Tartunta esittää pysäyttävän ja monilla nykypäivän pelotteilla peilaavan kuvauksen,- mitä jos jokin tuntematon tauti lähtisi yllättäen leviämään vauhdilla kaikkialle. Vaikka Tartunnan perusidea ei nyt mikään maailman omaperäisin ole, mutta toteutustapa on erittäin toimiva ja mukavan tunnelmallinen.
Tartunnan keskeisessä osassa on tavallinen Emhoffin perhe, jonka äiti Beth (Paltrow) on palannut hiljattain liikematkalta Hong Kongista. Yllätäen Beth alkaa kärsiä oudoista kivuista ja Mitch (Damon) vie hänet sairaalaan. Pian samankaltaisia tapauksia alkaa esiintyä eripuolella maailmaa ja johtava lääkäri Ellis Cheever (Fishburne) yrittää keksiä nopeaa ratkaisua laajenevalle epidemialle. Pian ensimmäisten kuolintapausten jälkeen armeijan edustaja Lyle Haggerty (Cranston) ehdottaa tutkijoita pitämään taudin salassa muulta kansalta. Suosittua blogia pitävä Alan Krumwiede (Law) pääsee jutun jäljille ja alkaa levittämään pelkoa hallituksen salaisuuksista. Pian kaaos alkaa levitä joka puolelle.
Tartunta on monipuolinen epidemiatrilleri, joka näyttää katastrofin useamman ihmisen ja maan kansalaisen näkökulmasta. Melko ytimekkäästi käynnistyvä ja välillä hieman dokumentin tyylisesti etenevä tarina alkaa lataamaan alusta saakka lohdutonta tunnelmaa. Lähikuvat sairaista ja kuolevista ihmisistä pitää huolen, että elokuvaa katsoessa ei ole mikään erityisen kiva olo. Scott Z. Burnsin kynäilemä tarina ottaa toimivasti kantaa miten tälläisen kriisin aikana johtoportaassa elävät tutkijat ja tavalliset kaduntallaajat käyttäytyvät. Tartunta toimii myös pienenä mysteeri-tarinana, kun jotkut alkavat miettiä, että miten jotkut ovat immuuneja kyseiselle virukselle ja mistä kaikki paha on saanut alkunsa. Toki mukaan on pistetty hieman koskettavia kohtauksia, kun lähimmäiset juttelevat viimeisen kerran tai saavat tietää jonkun läheisen menehtyneen.
Tartunta onnistuu myös pelottelemaan aidosti miten tälläinen epidemia siirtyy eteenpäin, kun päivittäin ihmiset koskettavat kaikenlaisia pintoja. Steven Soderbergh ja kumppanit eivät ole lähteneet tekemään mitään Cgi-efektivyörytystä, vaan katastrofi koetaan tavallisten ihmisten taistelessa koko ajan epätoivoisempaan suuntaan menevässä maailmassa ja joistain ihmisistä paljastuu hädän hetkellä hieman ikäviä puolia.
Monipuolisen näyttelijäkaartin hahmot saavat jokainen sopivasti aikaa tarinassa. Matt Damon tarinan keskipisteenä kovia kokeneena perheen isänä tekee mainion roolin. Laurence Fishburne on pätevä tartuntatautiyksikön johtavana lääkärinä. Jude Law tekee erittäin toimivan roolin maailmanlopun sanomaa julistavana miehenä. Monista sivurooleistaan tunnettu John Hawkes on erinomainen pienessä roolissa tartuntatautiviraston huoltomiehenä. Marion Cotillard ja Kate Winslet johtavina tutkijoina tekevät myös varsin toimivaa työtä. Tällä hetkellä turbovaihteella elokuvia tekevä Bryan Cranston on myös mies paikallaan neuvokkaana armeijan edustajana. Cliff Martinezin säveltämä score onnistuu luomaan sopivasti lisää lopun ajan tunnelmaa.
Kokonaisuutena Tartunta on ajankohtainen ja ajatuksia herättävä epidemiatrilleri. Lopputekstien tullessa kankaalle takaraivossa kummitteli ajatus, että jokin kaunis päivä tämä saattaa olla täyttä totta.
