Tartunta

Kansainvälinen matkustaja nappaa lentokenttäbaarin kulhosta pari pähkinää ja ojentaa luottokorttinsa tarjoilijalle. Työpalaveri alkaa kättelykierroksella. Mies yskii täydessä ruuhkabussissa…

Nopea kontakti, ohikiitävä hetki, ja tappava virus on siirtynyt eteenpäin.

Kun Beth Emhoff (Gwyneth Paltrow) palaa kotiinsa työmatkalta Hong Kongista, luulee hän aluksi kärsivänsä pahasta jet lagistä. Kaksi päivää myöhemmin ensiapulääkärit kertovat hänen järkyttyneelle aviomiehelleen (Matt Damon) Bethin kuolleen, eikä lääkäreillä ole mitään aavistusta miksi.

Pian myös muille ilmestyy samoja oireita: yskä ja kuume, sitten aivoverenvuoto… ja lopulta kuolema. Minneapolis, Chicago, Lontoo, Pariisi, Tokio, Hong Kong: sairaustapauksia on ensin yksi, sitten neljä, sitten kuusitoista, sata, tuhansia, kun tartunta leviää rajojen yli jokapäiväisten ihmiskontaktien välityksellä. Maailmanlaajuinen pandemia on täällä.

Kuolemantapausten lisääntyessä rähdysmäisesti ja ihmisten kamppaillessa suojellakseen itseään ja rakkaitaan pikku hiljaa murenevassa yhteiskunnassa, yksittäinen bloggaaja (Jude Law) synnyttää paranoia- ja pelkoepidemian, joka on yhtä tarttuva kuin itse virus, väittäessään ettei yleisölle kerrota totuutta siitä mitä todella tapahtuu…

Steven Soderbergin ohjaama TARTUNTA vetoaa hyytävästi alkukantasiin pelkoihimme ja itsesuojeluvaistoomme. BSE, lintuinfluenssa, H1N1, SARS – uusista uhista uutisoidaan jatkuvasti. Mitä tapahtuu yhteiskunnalle pandemian iskiessä? Entä yksityisille ihmisille?

Elokuvan tuottaja Stacey Sherin sanoin ”I think the question raised by ’Contagion’ is not whether or not this could happen. It’s more a case of when.”