Kevin Flynn (Bridges) saa potkut datanörttifirmasta, ja alkaa hakkeroida yrityksen mahtitietokoneen verkostoa. Tähän löytyy ihan oikeutettu syykin: ilkeä kollega pölläsi jätkältä aikoinaan kaikki rahasampo-ohjelmat, yleni pian pomoksi ja kylpee nyt rahassa. Masiinan uumeniin on kätketty todistusaineistoa, jonka avulla Flynn voisi kertoa maailmalle totuuden. Mutta voih – kiero ja superälykäs Master Control-turvallisuusohjelma imaiseekin Flynnin virtuaalimaailmaan! Hirmuisessa matriisissa on osattava pelata pelinsä oikein. Toivoa antaa pelihimon lisäksi rehellinen turvallisuusohjelma Tron, joka sopisi mainiosti Master Controlin kenkiin…
Tron oli ilmestyessään 1982 varmasti kova sana. Mielettömiä Blinkety-blink-CGI-ympäristöjä, ja ihmisiä häröilemässä niiden sisällä. Vau! Oikeastaan leffa on säilyttänyt visuaalisen uskottavuutensa yllättävän hyvin. Virtuaalimaailma on toki ”kulmikkaan” näköinen, mutta niinhän sen olla pitääkin. Ihmiset sun muu liike lisättiin rainaan rotoscope-tekniikan avulla (vrt. Bakshin Taru Sormusten Herrasta), eli animaatio piirrettiin mustavalkoisen filmin päälle. Ihan hyvinpä nuo hahmot ympäristöön sopivat. Toisinaan jopa onnistuneen vauhdikasta meininkiä siivittää näppärästi Kellopeliappelsiiniinkin säveltäneen Wendy (ent. Walter) Carlosin elektromusasoundtrack.
Kuten vaihtoehtoinen todellisuus-leffoissa usein, on Tronissakin reippaasti syvempää ajattelua, jota voi tahtoessaan soveltaa vaikkapa kristinuskoon. Tämmöisen eeppisyydenhän luulisi toimivan, mutta erikoisefektit hautaavat juonen alleen. Välkemeininki etäännyttää tarinasta, ja hahmotkin tuntuvat jäävän valitettavan etäisiksi. Tässä Tronin pitkä miinus. Pläjäyksestä tulee välittömästi mieleen Final Fantasy-elokuva, joka veti tietokonegrafiikan äärirajoilleen unohtaen samalla juonen merkityksen kuvan nautittavuudelle. On se vaan sääli.
Niille, jotka näkivät Tronin aikoinaan pieninä scifinälkäisinä lapsina, kyseessä on varmasti nostalgiansa puolesta toimiva viihdepläjäys. Muille tämä on vain aikaansa nähden teknisesti nätti tekele, jolta puuttuu sielu. Noh, semmoisiahan ne tietokoneetkin valitettavasti ovat. Vaikka Tron onkin kunnioituksensa arvoinen, uraauurtava kuva, huomattavasti nautittavampi matriisileffa on se uudehkompi Matrix.
