Pingutyyppi

Arviossa: Rautarouva

Yhden naisen showreel palkintojahtiin.

Arviossa: Rajaton

Bradley Cooperin valinta umpimulkvistipäärooliin on jotakuinkin täydellinen, sillä miestä on helppo oppia vihaamaan.

Arviossa: Julian silmät

Laskelmoitua ja mitäänsanomatonta kauhuemulointia espanjafiltterin läpi puristettuna.

Arviossa: Enter the Void

Noén pyöritellessä uhmakkaasti isoja teemoja on hämmästyttävää huomata, miten yhtenäisenä elokuva pysyy. Tyylitajussaan mieletöntä katseltavaa.

Arviossa: Muumi ja punainen pyrstötähti

Tarinaa maailmanlopun uhasta ei soviteta perheen pienimmille tekemättä isoja uhrauksia.

Arviossa: Suljettu saari

Kässärissä on tusina b-leffaa ja sikäli potentiaalia a-luokan hömppäviihteeseen. Sitä Shutter Island ei kuitenkaan uskalla olla.

Arviossa: Marmaduke

Koira kaataa miehen. Koira pissaa vesilasiin. Koira pieraisee.

Arviossa: Four Lions

Kulkee jossakin Team American ja Spinal Tapin hämmentävässä välimaastossa. Tarkastamisen arvoinen puheenvuoro.

Arviossa: Inception

Ison budjetin taidetta. Voitaisiin puhua kulttikamasta.

Arviossa: Twilight – Epäilys

Lopputuloksessa tuoksahtaakin eittämättä rehti ”ota rahat ja juokse”-meininki.

Arviossa: Tetro

Gallo ja Ehrenreich ovat karismaattisia kuin harmaa seinä, mutta käsikirjoitus ei anna tilaa juuri enemmälle.

Arviossa: Life During Wartime

Edeltäjäänsä empaattisempi. Jälkimaku on positiivisen hämmentynyt.

Arviossa: Iltapäivä Toscanassa

Kohtauksesta ja kielestä toiseen soljutaan tavattoman luontevasti.

Arviossa: Remember Me

Jättää petetyn jälkimaun.

Arviossa: Rahalla saa

Ei erotu genressään edukseen. Käy turruttavaksi.

Arviossa: Miesten vuoro

Tarinat välittyvät riipaisevan aitoina. Yksi viime vuosien parhaista elokuvista.

Arviossa: A Single Man

Taitavaa, kaunista kerrontaa. Yksi viime vuosien lupaavimmista ohjausdebyyteistä.

Arviossa: I Love You Phillip Morris

Huimasti potentiaalia, mutta epävarmuus vaivaa.

Arviossa: Invictus – voittamaton

Eastwood sortuu helmasyntiinsä ja lypsää käsikirjoitusta pidemmälle kuin olisi järkevää.

Arviossa: Aladdin

Pelottavaako pikkulapsesta? Kyllä, ja juuri siksi parasta ikinä!

Arviossa: Up in the Air

Tarinalle alkaa putoilla empatiapisteitä vasta kolmannen näytöksen tullen, kun väkinäinen huumori väistyy sisällön tieltä.

Arviossa: Paha perhe

Epäkohdistaan huolimatta tiivistyy taitavasti loppua kohden ja on käsittelytavaltaan harkitun kypsä.

Arviossa: Hassut hurjat hirviöt

Sulokkaasta ulkomuodostaan huolimatta elokuva käsittelee lapsuuden pelkoja suoraviivaisen rehellisesti. Yleisöä ei aliarvioida.

Arviossa: Ennen aikojaan

Puutteistaan huolimatta suositeltava jo yksinomaan näyttelijöidensä vuoksi.

Arviossa: Tie

Se, miten maailma loppui, on yhdentekevää; tässä leffassa mennään suoraan asiaan ja keskitytään olennaiseen.

Arviossa: Kreivitär

Visuaalinen tyyli on hyvin niukka ja pitäytyy verenvuodatuksesta tietoisesti etäällä.

Arviossa: Coco avant Chanel

Ei empaattisuudestaan huolimatta etene juuri puolivillaista pukudraamaa pidemmälle.

Arviossa: Ottolapsi

Tunnelmasta ei välity edes yrittäminen.

Arviossa: 500 Days of Summer

Ei tarjoile sisältöönsä juuri uutta näkökulmaa. Loistava soundtrack lakaisee osan ongelmista maton alle.

Arviossa: Surrogates – sijaisrobotit

Paras maski onkin ehdottomasti Ving Rhamesilla, josta on parilla lisäkarvalla modattu stereotyyppinen hamppukeisari.