Aihe jää yllättävän pinnalliseksi ja jättää katsojallekin tuon ”onton” tunteen.

4.3.2002 20:35

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Alkuperäinen nimi:Hollow Man
Valmistusvuosi:2000
Pituus:113 min

Mitäs jos olisit näkymätön? Mitkä kaikki tempaukset olisikaan mahdollisia. Hollow man leikkii juuri tällä ajatuksella. Nimenomaan leikkii, sillä aihe jää yllättävän pinnalliseksi ja jättää katsojallekin tuon ”onton” tunteen.

Kevin Bacon on nuorehko tiedemies joka tutkimustiiminsä kanssa on keksinyt eräänlaisen näkymättömyys seerumin. Keinoja kaihtamatta tietenkin. On koe-eläimiä jne jne. Lisäksi tällä tiedemiehellä on muutenkin pientä Napoleonin tautia, tottakai. Kun on tarpeeksi testailtu tarpeeksi eläimillä on ihmisten vuoro. Klassisesti tiedemies asettuu itse itsensä koekaniiniksi. No pieleenhän tuo näkyväksi palautuminen kuitenkin menee ja kun tohtori alkaa nauttia saamista mahdollisuuksistaan näkymättömänä niin kaikki on valmiina menemään lopullisesti pieleen.

Ihan suhteellisen mielenkiintoisen aiheensa kanssa Verhoeven menee elokuvansa kanssa pahasti metsään. Alku on ”McGyver”-tyylistä tiedemiestuubaa ja loppuelokuva on tehostetoimintaa puuduttavimmillaan. Kun kerran on nähnyt hienon ”muuntumisen” ei elokuvalla oikein ole enää mitään tarjottavaa. Kevin Baconin esittämä tiedemiespersoonallisuus on kaikkea muuta kuin uskottava pirullinen heppu. Henkilöt siis eivät todellakaan pääse sarjakuvatasoa syvemmälle.

Itse näkymättömyydelläkin itseasiassa leikitään yllättävän vähän. Tai siinäkin päädytään pikkupoikamaiseen naapurin naisen tissien töllöttelyyn ja kummitteluun. Hohhoijjaa. Pääasiassa elokuvan loppupuoli onkin tietokone-efekteilyä, joka ei kyllä tätä katsojaa jaksa innostaa. Ei edes nuo eri kikkailut, joilla näkymätöntä miestä yritetään saada näkyviin eri keinoin (vaahtosammuttimet ja sprinklerit). Kaikessa tylsyydessään tuleekin mieleen tylsä lapsellisuuspläjäys Muumio viimeistään siinä vaiheessa kun Kevin Baconia muistuttava anatomiahökötys jahtaa päähenkilöitä hississä.

Efektielokuvien ystäville Hollow man sopii kevyenä viihdepläjäyksenä. Muuten on katsojalla kestämistä. Vaikka kuinka yrittää ottaa kieli poskella -asenteen, niin ei vaan kolahda! Verhoeven ei yllä tällä pläjäyksellä lähellekkään parhaimmistoaan.

Arvosteltu: 04.03.2002

Lisää luettavaa