Paul W.S Anderson on roskaohjaaja, jolta emme laatuleffoja ole tottuneet odottamaan. Miehen uran varrelle mahtuu siltikin muutama ihan laadukaskin tapaus, joista Event Horizon (Viimeinen horisontti) erottuu selkeänä ykkösenä edukseen. Siitäkin huolimatta, että mestariteoksen leima jää yhä kiusallisen kauas.
Event Horizon on mullistavaa teknologiaa sisältävä alus, joka katosi salaperäisesti matkoillaan vuonna 2040. Elokuva tapahtuu ajallisesti seitsemän vuotta myöhemmin, jolloin alus alkaa jälleen lähettää itsestään signaaleja. Perään lähetetään asianmukaisesti varustautunut tutkiryhmä ja tietenkin suoraan lomaltaan.
Elokuvassa on kauttaaltaan havaittavissa hieman niitä kuuluisia B-elokuvan merkkejä. Väärässä paikoissa käytetyt hidastukset, paikka paikoin kiusallinen ylinäyttely ja tehosteiden yliampuvuus pistävät pahasti silmään. Onneksi moiset eivät kuitenkaan syö liian paljon Event Horizonin kiistämätöntä vahvuutta: tunnelmaa, joka varsinkin elokuvan alkupuolella on kiitettävän tiheää. Philip Eisner on kässäriä raapustaessaan ottanut elementtejä varsinkin Scifi-klassikosta Alien: Kahdeksas Matkustaja. Lavastajatkin ovat oletettavasti Ridley Scottin ohjaustyön muutamaan kertaan katsoneet.
Parhaimmillaan Event Horizon on todella hyytävä, kylmän väristyksiä toden teolla katsojassa herättävä teos. Pahimmillaan taas sorrutaan kliseisiin asioihin ja nolostuttavan huonoon dialogiin. Pienellä hiomisella elokuvalla olisi ollut mahdollisuuksia nousta pienimuotoiseksi klassikoksi, mutta eipä se nykyiselläänkään mikään huono ole. Rainan pisteyttäminen vaatikin hieman tavallista enemmän ponnisteluja: neljän tähden antaminen ei tullut välittömästi kyseeseen, johtuen elokuvan lukuisista vioista, mutta tällä kertaa äärimmäisen vahva tunnelma nostaa Event Horizonin paremmaksi kuin mitä sen vahvuuksien summan pitäisi olla.
Scifin ystävien ei pitäisi ohittaa Paul W.S Andersonin ehdottomasti parasta ohjaustyötä.
nimimerkki: Mikko Ijäs
