Äänimaailma ja täysin irrationaalinen ohjaus. Yhdessä nämä luovat järjettömän pelottavaa kauhua.

14.5.2005 18:12

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Käsikirjoittajat: ,
Alkuperäinen nimi:The Texas Chain Saw Massacre
Valmistusvuosi:1974
Pituus:83 min

Texasin moottorisahamurhaaja, mikäpä olisi kauheampaa katsottavaa? Suomessa pitkään (ja siis tosiaankin pitkään) kiellossa ollut elokuva julkaistiin vihdoin DVD:lle ihan kunnolla. Ja pakkohan se oli käydä hakemassa.

Elokuva alkoi perinteisesti automatkalla Texasiin päähenkilöiden kotiseudulle. Tunnelma oli kuiva, joka antaa elokuvalle hyvän alun. Tulevat tapahtumat saadaan näin näyttämään kauheanmilta. Eipä aikaakaan kun nuoret poimivat kyytiinsä erään hullun hupakon, joka alkaa kiusata invaliidi-Frankliniä. Ja sittenhän nuorten on heitettävä tämä pellolle. Saavuttuaan kotiseuduleen nuoret alkavat yksitellen tutustua naapuritaloon, jonka asukkaaksi paljastuukin sitten tämä meidän kaikkien tuntema kauhistus, Leatherface perheineen. Pian moottorisaha laulaa, nuoret roikkuvat koukuissa ja kiljuvat, mitä muuta hyvältä kauhuleffalta voi odottaakkaan?

Juoni ei nykyisin ehkä kuulosta varsin omaperäiseltä, mutta aikanaan se oli sellainen. Ja itseasiassa hyvin moni elokuva kopioi sitä, eikä päinvastoin.

Toiseksi juonessa on toinenkin puoli: Siinä on yhteiskuntakritiikkiä.

Esimerkiksi Thomas Hewittistä, eli Leatherfacesta ei tule ensiajattelemalla mieleen mitään hyvää, mutta kun tarkemmin ajattelee, onkin aivan toistamieltä. Tobe on ohjannut tämän satiiriksi, josta voinee päätellä, että Leatherface on oikeasti tämän elokuvan uhri. Ihan oikeasti. Elokuva ei sitä millään lailla yritä selittää, mutta anysoitavaksi se onkin tarkoitettu. Leatherfacen naamion käyttö johtuu tietojen mukaan hänen kasvojensa jonkinlaisesta sairaudesta, joka tuhoaa kasvoja. Lisäksi Hewittien harrastama kannibalismi on eräänlainen sairaus, jota voi yrittää hallita, mutta ei parantaa. Leatherfacen yksi veljistä tekee tämän selväksi inhimillisellä käyttäytymisellään Sallyn kidutus vaiheessa. Tuskin tuo kasvosairaus Leatherin elämää olisi haitannut, jollei muut ihmiset olisi alkaneet häntä sen vuoksi syrjimään. Yhteiskuntamme on niin sadistinen, että poikkeusyksilöt kitketään väistämättä pois. Texasin Moottorisahamurhien taustana onkin eräänlainen kostotarina, kun kerran!

Leatherface tuntuu menettäneen arvonantokyvyn ihmisiä kohtaan, kun ei voi luottaa keneenkään. Tätä kuvastaa se, että Leatherface ei pidä teurastamiaan nuoria ihmisinä, vaan ruokanaan, eläiminä, jotka voi laittaa koukkuihin roikkumaan tai pakkaseen odottamaan käyttöä.

Elokuva ei kuitenkaan kerro suoraan Leatherfacesta, vaan näyttää hänestä vain sen puolen, minkä nuoret hänessä näkevät. Kaikki muu on jätetty alitajuntaan syöpyväksi taustaksi, joka nousee pintaan ajatteltua asiaa. Sen sijaan Tobe on nostanut mielestäni Leatherfacen eräänlaiseksi vertauskuvaksi Franklinin, joka kärsii invaliidisuudestaan, ja joutuu muiden nuorten pilkan ja syrjinnän kohteeksi. Ikäänkuin Tobe haluaisi sanoa, että Franklin toivoikin jotain tälläista tapahtuvan. Näin hän saisi kostonsa verisimmällä mahdollisemmalla tavalla.

Juonen ja satiirin lisäksi elokuvan kantavia voimia ovat ehdottomasti sen suoraan mieleen ryöppyävä, ahdistava äänimaailma ja täysin irrationaalinen ohjaus. Yhdessä nämä luovat järjettömän pelottavaa kauhua, jota nyt kunnolla ei voi selittää. Se on Psykologista kauhua ja oikeasti toimivaa sellaista.

Toben Texasin Moottorisahamurhaaja onkin yllättävän karmiva teos, jonka arvoa ei voi mitata. Se on elokuvateollisuuden, varsinkin kauhuelokuvien kulmakivi, joka ei paikaltaan hevillä tipu. Elokuvassa on yllätykseksi loistavaa kauhua, joka sai ainakin minut tärisemään pelosta, hyvä etten huutanut! (varsinkin se aivan hirveä ja piinallinen ”kannibaalien vieraana” -kohtaus), ja toisaalta elokuva pystyy jopa hieman naurattamaan (!) kun elokuvaan on annettu tilaa Toben umpimustalle huumorille, jota ei aijemmin edes tajuttu olevan olemassa. Voisi siis sanoa, että Tobe oli aikaansa edellä.

Moottorisahamurhaajalle on annettu ehkä jopa tarpeettoman paljon huonoa mainetta sensuurikohustaan, joka ei enää kertonut itse elokuvasta, vaan maine puhui puolestaan. Siitäkin huolimatta elokuva ansaitsee paikkansa kaikkien itseään kunnioittavien leffa-fanien hyllyissä. Mestarillinen, armoton, satiirinen, karmea ja mahtava.

nimimerkki: Roméo Tuulia

Arvosteltu: 14.05.2005

Lisää luettavaa