70-luvun alussa Bavan ura oli lähtenyt pahaan laskuun. Samaan aikaan Argento ja muut kumppanit alkoivat luoda omia gialloklassikoitaan. Bava onnistui kuin ihmeen kaupalla saamaan Verisestä Paronista kaupallisen hitin. Elokuva edustaa Bavan makaaberia kauhua. Sitä voikin pitää paluuna juurille. Moni asia oli kuitenkin toisin 70-luvulla ja katsojat odottivat elokuvilta ehkä jopa enemmän. Itse asiassa Verinen Paroni ei ole hullumpi elokuvakokemus. Se melko hyvä välipala Bavan filmografiassa.
Baron Otto von Kleist herätti paheksuntaa Itävallassa 1600-luvulla. Hänen metodinsa kiduttaa ja tappaa uhreja silkasta huvista olivat järkyttäviä. Paroni itse koki kuoleman, mutta hänen linnaansa jäi kirous. Tämän kirouksen onnistuvat purkamaan Amerikasta sukuhistoriaansa tutkimaan tullut opiskelija sekä linnaa kunnostamassa ollut nainen. Kirouksen purkaminen herättää verisen paronin takaisin henkiin, ja tuo tämän kamalat veriteot 70-luvulle.
Jälleen kerran Bava luo tunnelmaa omilla vahvuuksillaan. Kolkko linna tarjoaa varsin hyvän näyttämön elokuvan tapahtumille. Hämähäkinseitit sekä pääkallot antavat sopivan karun kuvan linnan käytävistä. Makaaberiutta lisäävät kidutuskammion monet erilaiset välineet ja laitteet. Valitettavasti näitä ei vain käytetä tarpeeksi paljon, joka omalla tavallaan latistaa elokuvan tunnelmaa. Se on vain pieni miinus, koska elokuvassa Bava kuitenkin onnistuu vangitsemaan katsojansa paremmin kuin aikoihin.
On tavallaan kovin vaikea sanoa, että mistä tässä pitää. Näyttely ainakin oli hyvin keskinkertaista. Näyttelijöiden ohjaaminen ei koskaan ole kuulunut Bavan vahvuuksin, ja sen näkee erityisen hyvin nimeen omaan tästä elokuvasta. Kirkumista ja kolkoilla käytävillä juoksemista on jokseenkin paljon. Se onkin aikalailla parasta mihin elokuvan naiset pystyvät. Melkein kaikista hahmoista jääkin turhan päälle liimattu olo. Etenkin elokuvan ainoa lapsinäyttelijä saa aikaan melkoisen myötähäpeän tunteen. Lapsia on vaikea ohjata, mutta tällä saralla Bava on mitä ilmeisimmin aivan kädetön.
Ainoastaan Paronin hahmolla on suurempi merkitys, tai sitten ei. Oikeastaan hänen legendansa on suurempi kuin itse mies. Palaneet kasvot omaava verinen paroni ei mitenkään sovellu nykyaikaan. Bava onkin käyttänyt esikuvanaan vanhoja klassikoita, joista itse paroni muistuttaa eniten Oopperan Kummitusta. Tämä Kummituksen sekä Freddy Kruegerin ristisiitos ei ole pelottava, vaan lähinnä huvittava. Hänen hiippailunsa pimeillä käytävillä on koomista, mutta toimivaa. Verinen paronikin on vähän turhan voimakas nimi kuvaamaan häntä. Sillä hänen kidutuskammionsa on melko autenttinen kokemus. Kiduttamisen sijaan paroni lähinnä tappaa nopeasti, silkasta huvista. Eli mistään gornon esi-isästä ei voida puhua.
Lopputuloksena Verinen Paroni on kuitenkin mukavan piristävä poikkeus Bavan tuotannossa. Se on mustalla huumorilla höystetty makaaberi kauhuelokuva. Leffa tuli katsottua aikamoisessa darrassa, joka ehkä omalta osaltaan lisäsi sen viihdearvoa. Mistään mestariteoksesta ei ole kyse. Suosittelen silti tutustumaan tähän elokuvaan, jos Bavan tuotanto yleisesti kolahtaa.
