Unelmien sielunmessu (2000)

Unelmien Sielunmessu on eräänlaiseen kulttiasemaan noussut kuvaus huumeista ja niiden käyttäjistä. Darren Aronofskyn ohjaama pätkä ottaa katsojan mukaansa huumehuuruiselle matkalle kohti karua loppuaan. Päähenkilöihin kuuluvat Harry(Jared Leto), hänen tyttöystävänsä Marion (Jennifer Connelly), kaveri Tyrone (Marlon Wayans) ja äiti (Ellen Burstyn). Jokainen jää jollain tavalla koukkuun eikä paluuta enää ole. Sen enempää ei juonesta kannata kertoakaan.

Unelmien Sielunmessu on kyllä erikoinen elokuva. Ensimmäinen puolikas mennään rauhassa, vähän kuin puolivaloilla. Sitten räjähtää. Viimeinen puolituntisen leffa puksuttaa kuin pilvessä kohtauksesta toiseen päähenkilöitä säälimättä. Kuvaus ja leikkaus ansaitsevat kyllä erikoismaininnan. Yleensä karsastan tekotaiteellista ilmaisua, mutta nyt kaikki on vain niin hienosti sovitettu yhteen ettei auta valittaa. Clint Mansellin musiikki pureutuu luihin ja ytimiin ja äänitehosteetkin on hienosti tehty.

Näyttelijät ansaitsevat myös Ison Käden. Erityisesti Ellen Burstyn muuntautuminen tavallisesta mummosta sekopäiseksi narkkariksi on karua katsottavaa. Karua on se miten todenmukaiselta kaikki on saatu näyttämään. Näin se voisi oikeastikin mennä. Siinä kohtaa onkin leffan suurin valttikortti. Se saa katsojan todella ajattelemaan.

Täydellinen tämä ei kuitenkaan ole. Loistava loppupuoli nostaa pisteitä, mutta alku on silti tylsä. Mielenkiintoisesta toteutuksesta plussaa. Hyvä leffa, kunhan vaan tietää mitä odottaa.

Pisteet:
Arvosteltu: 27.10.2008
Katsottu: Kotona

Arvostelija

Wingman
Käyttäjä
3 arvostelua

Kuinka kuvata ihminen ja hänen epätodelliset unelmansa? Kovin moni elokuvan on yrittänyt kuvata juuri tätä aihetta onnistumatta. Darren Aronofskyn Requiem for a Dream (2000) on kuitenkin osunut aiheessaan nappiin.

Elokuvassa katsoja pääsee seuraamaan neljän hahmon elämää himojensa, unelmiensa ja riippuvaisuuksiensa kautta, jotka lopulta ajavat heidät todellisuuden helvettiin, josta ei enää ole pois pääsyä.
Sara (Elln Bursty) on TV-addikti. Hänen poikansa Harry (Jared Leto) taas käyttää huumeita, kuten tämän tyttöystävä Marione (Jennifer Connelly) ja Tyrone(Marlon Wayans). Jokaista heitä yhdistävät heidän riippuvaisuutensa. Jokainen heistä on viime kädessä himojensa vietävänä. Aronofsky onnistuu kuvaamaan aiheensa julmasti ja puhuttelevasti, mutta lisää ainakin leffan alussa mukaan paljon myös tyyneyttä ja kauneutta, kuten Harryn ja Marionen suhteen kuvauksen. Pian kuitenkin rauhallisuuden verho rakoilee, ja lopulta se repeää ja päästää karun todellisuuden katsojan silmille. Ainakin allekirjoittaneella oli melkoinen pala kurkussa elokuvan loppukohtauksissa.

Kameran käyttö on mestarillista ja kekseliästä; alkupuolen kuvauksessa käytetään paljon jaettua ruutua, mikä lisää mukavasti syvyyttä. Kuvan ja äänen laatu on myös varsin komeaa katsottavaa ja kuunelttavaa.

Jokainen Unelmien sielunmessun näyttelijä onnistuu roolissaan kiitettävästi ja uskottavasti. Hahmojen tuska välittyy katsojalle siinä määrin, että katsoja voi todella tuntea seuraavansa tapahtumia hahmojen silmin. Leffan tahti kiihtyy loppua kohden, ja nopeammin kuin katsoja ehtii huomata, hän on keskellä henkilöhahmojen kaaosta.

Kaikkiaan Requiem for Dream on miltei nerokas elokuva. Katsoja pysyy varmasti elokuvan 102 minuuttia paikallaan, eikä edes ajattele vilkaisua kelloon. Elokuva on ehdottomasti ansainnut viisi tähteään.

Pisteet:
Arvosteltu: 20.09.2008
Katsottu: Kotona

Arvostelija

Emperor
Käyttäjä
15 arvostelua

Unelmien sielunmessu (Requiem for a Dream) on yhdysvaltalainen, Darren Aronofskyn ohjaama elokuva vuodelta 2000. Riippuvuuksia käsittelevä elokuva vangitsee ahdistavuudellaan ja salpaa hengen.

Näin aluksi voisin ilmaista kantani siitä, miten hienoa työtä sekä ohjaaja että näyttelijät ovat tehneet. Loistavaa tulkintaa varsinkin Jared Leton ja Ellen Burstyn kannalta. Jared Leto on itselleni esikuvan lisäksi myös nimi, joka leffan kannessa tarkoittaa viiden tähden materiaalia. Jaksan aina yllättyä uudestaan ja uudestaan herran toistaan upeimmista roolisuorituksista.

Elokuva saa heräämään todellisuuteen ja ymmärtämään minkälainen maailma pahimmillaan voi olla, antaen maailman todellisesta luonteesta realistisen kuvan. Koko elokuvan ajan henki oli lähes salpautunut kurkkuun, ja ahdistuneisuus kasvoi suureksi, mutta elokuva piti julkeasti vankinaan aivan lopputeksteihin saakka. Huomasin useasti tuijottavani suu raollaan ruutua, muun maailman pyöriessä ympärillä. Elokuva sai magneetin tavoin ajatukset vetäytymään täysin itseensä. Illalla nukkumaan mennessä ei ollut sellaista normaalia tuleeko-joku-nurkan-takaa -fiilistä, vaan täysin erilaisia ajatuksia. Mietin lähinnä, voiko näin oikeasti tapahtua? Voiko joku ihminen kunnioittaa itseään niin vähän, että antaa itsellensä tapahtua niin?

Samalla mietin Ellen Burstyn näyttelemän Saran osuutta. Annetaan hahmon valahtaa 2008-luvulle, yläasteelle. Lihavana itseään pitävä naispuolinen henkilö alkaa laihduttamaan.

Kysehän on loppujen lopuksi ihmisen omista valinnoista, mutta mitä jos vieressä olisi ollut toinen ihminen? Ihminen, joka vain pitäisi kädestä ja kertoisi toisen olevan täydellinen sellaisenaan? Olisiko tämä kyseinen henkilö ajanut itseensä hulluutta hipovaan, sairalloiseen kuntoon? Saatan olla, ja varmasti olenkin täysin hakoteillä elokuvan sanoman suhteen, mutta tälläisiä ajatuksia kuitenkin heräsi.

Sekä Saran pakkomielteinen televisioon pyrkiminen, että Harryn huumeiden ja rahan tavoittelu karmivat sydänjuuria myöten ja repivät riekaleiksi. Hahmot vetävät syvälle itseensä ja pakottavat näkemään todellisuuden kasvot.

Unelmien sielunmessu on tietoinen täydellisyydestään ja alistaa katsojan armoillensa. Elokuva vie, sinä menet mukana.

Mitään sen ammattitaitoisempaa elokuvasta en osaa sanoa, sillä itselleni elokuva on parhaimmillaan tunne, ei ääniraitojen ja kuvanlaadun arvostelemista hakeva pätkä.

Pisteet:
Arvosteltu: 28.08.2008
Katsottu: Kotona

Arvostelija

mewwi
Käyttäjä
4 arvostelua

Ensinnäkin haluan sanoa, että tämä on viiden tähden elokuva. Aronofskyn luotsaama elokuva Hubert Selby Jr.n romaanin pohjalta on elokuvallisesti täydellinen teos.

Elokuva kertoo Harrystä(Jared Leto), Tyronesta (Marlon Wayans), Marionista (Jennifer Connellysta) ja Sarasta (Ellen Burstyn) sekä heidän riippuvuudestaan elämän nautintoihin. Elokuvassa seurataan monitasoisesti henkilöiden huume- ja lääkeriippuvuutta ja tuodaan katsojan eteen haaveiden ja unelmien täyttämä maailma, jossa päähenkilöt elävät. Riippuvuudesta kärsivät henkilöt hukkuvat euforian tunteen täyttämään huumausaineiden ja lääkkeiden sisältämään maailmaan, joka loppujen lopuksi romahtaa kasaan oman utopistisuudensa takia.

Aronofskyn tarjoama maailma ei vain näy television ruudussa vaan se puskee sen lävitse katsojan psyykkeeseen. Elokuvan ahdistavaa suoraa ja traagista todellisuutta ei oikeastaan tarjota vaan se tungetaan katsojan eteen. Musiikki loistaa elokuvan läpi maksimoiden inhon, pelon ja sekavuuden tilat niin todellisiksi, että omaa sydäntä ja päätä alkaa särkemään. Nopeat leikkaukset ja yksityiskohtaiset kuvaukset saavat katsojan tuntemaan itsensäkin riippuvaiseksi.

Unelmien sielunmessu esittelee riippuvaisuuden maailman ja ihmiset, jotka vaikeroivat sen syvässä tuskassa. Harryn äitille Saralle maailma tuntuu pilkottavan eksistentialisuuttaan: suoranainen televisio-orja Sara saa mahdollisuuden päästä televisioon esiintymään. Vanha ihminen saa syyn elää ja heräämään joka aamu uuteen päivään. Obsessiot romahduttavat kuitenkin toiveiden täyttämät ihanat fantasiamaailmat lääkeriippuvuuden jyrsiessä Saran mielen viimeisimpiäkin osasia. Harry, Tyrone ja Marion elävät kaikki huumeiden alaisessa todellisuudessa, jossa hetket ilman huumeita tuntuvat iskevän kovemmin kuin todellisuus, ja siksi huumeiden tarjoama fiktiivinen ja haaveet täyttävä maailma sekoittaa heidän päänsä täysin. Lopulta kaikki tuntuu niin pahalta, että tekisi mieli vain käpertyä äidin hellivään syliin ja tuntea olevansa taas pieni poika ilman pienintäkään vastuuta -- tietämättä mitään maailman kovasta realistisuudesta.

Unelmien sielunmessu on viiden tähden elokuva sen vuoksi, että se koskettaa, satuttaa ja tekee vaikutuksen katsojaan. Elokuva ei sovellu heikkohermoisille tai ahdistavuutta karsastaville. Se tarjoaa elokuvakokemuksen, jossa katsoja tuntee itse olevansa mukana. Viulujen ihanien ja fatalististen sointujen pärähtäessä viimeisen kerran, katsoja ei saa silmiään pois ruudulta. Teos astelee ulos ruudulta ja tukeutuu empatian ja sympatian kourien avulla katsojan mieleen. Se jättää sinne pysyvän merkin hienosta elokuvakokemuksesta.

Pisteet:
Arvosteltu: 26.08.2008
Katsottu: Kotona

Arvostelija

Sepsutin
Käyttäjä
3 arvostelua

Kun valtaosa elokuvista tehdään kepeiksi välipaloiksi elämän varrella, tarvitaan elokuvia, jotka tarttuvat katsojan munaskuihin kiinni, riepottelevat säälimättömäksi koko kestonsa ajan, paiskaavat penkkiin ja nauravat päälle.
Unelmien sielunmessu on tällainen elokuva.

Pitkin elokuvaa katsojalla on useamman kerran pala kurkussa. Sen haluaisi kaivaa pois, mutta ei voi, Unelmien sielunmessu ei anna armoa. Se ei sovellu niille, jotka saavat oireita ahdistavien asioiden esittämisestä. Tämä elokuva jää todellakin mieleen kummittelemaan.

Unelmien sielunmessu on elokuva, joka jättää jälkensä katsojaan. Katsoja syöksyy päähenkilöiden mukana kierteeseen kohti pohjaa, väistämätöntä kaiken loppua.

Elokuvan lopussa oleva hurja kuvien ja inhottavien asioiden vyöry, saa katsojan melkein oksentamaan. Sitten, loppumusiikki soi, päähenkilöiden kohtalot paljastuvat. Jousisoittimet viiltävät sydäntä, olo on kummallisen tyhjä. Mutta elämä jatkuu, kaikesta huolimatta.

PS. Unelmien sielunmessu saa toisen täydellisyyttä hipovan huume-elokuvan, Trainspottingin, näyttämään kepeältä romanttiselta komedialta.

nimimerkki: JiiÄr

Pisteet:
Arvosteltu: 11.08.2007
Katsottu: Kotona

Arvostelija

JiiÄr
Käyttäjä
28 arvostelua

aDarren Aronofskyn ohjaama Unelmieni sielunmessu(2000) on erinomainen elokuva, joka on usein ylistetty ja ehkä hieman ylihypetetty. En missään nimessä väitä että elokuva ei ansaitsisi saamaansa arvostusta. Mielestäni elokuva ei vain tarjoa mitään mullistavaa, eikä sen kliseinen teemakaan ole sangen erikoinen. Kuitenkin Unelmieni sielunmessu on maino kokonaisuus, eikä vain uusi typerä "huumefilmi".

Sen sijaan elokuvan valtavirrasta poikkeava esitystapa ansaitsee kunniamaininnan. Katsojan vangitsevat omaperäiset kuvakulmat ja uskomattoman tehokkaasti tunnelmaa luovat tehokeinot mm. lähikuvat, toistot ja tilanne- ja toimintakuvaukset.

Elokuvassa on myös erinomaiset näyttelijäsuoritukset. Ellen Burstynin ja Jennifer Conellyn roolisuoritukset ovat hyviä esimerkkejä siitä miten näyttelijä omaksuu roolin henkilökohtaisella tasolla. Myös Jared Leton roolisuoritus on loistava.

Elokuvan aihepiiri ei ole maailmaa mullistava, mutta sitäkin tehokkaampi. Joitakin kiinnostaa aihepiirin dramatiikka, toisia kiinnostaa aihepiiri itsessään. Yhtäkaikki, huumeet ovat ihmisiä kiinnostava aihepiiri syystä tai toisesta.

Esittämistapa ja roolisuoritukset todella nostavat elokuvan arvoonsa, jollaista se ei juonen ja ideansa arvolla ansaitsisi. Elokuva on kuitenkin aina kokonaisuuksien summa ja moni elokuva floppaa jollakin osa-alueella mutta loistaa toisaalla. Toisaalta on filmejä jotka ovat virheettömiä, mutta silti eivät jostain syystä vakuuta. Onneksi unelmieni sielunmessu ei ole yksi niistä.

nimimerkki: Erzi

Pisteet:
Arvosteltu: 07.02.2007
Katsottu: DVD

Arvostelija

Erzi
Vieras

Darren Aronofskyn Pi oli hieno fiktioelokuva, väkevän inspiroiva ja kirkkaan taiteellisen vision lopputulos. Unelmien sielunmessu soi hiukan eri tavalla.

Hubert Selby Juniorin kirjaan pohjaava Unelmien sielunmessu tekee selvälle sen minkä raaka kananmuna tekee krapulaiselle. Teoksen alkuosa on pehmeähkö omassa iskevyydessäänkin. Vähän kuin C-duuri. Vanhukselta (Burnstyn) riistetään televisio, hänen päiviensä ilo. Tihutyön tekee oma poika (Leto), narkkari. Se on alkufanfaari kierteelle, johon katsoja kiskotaan mukaan vaikka väkisin. Addiktio. Se roikkuu jokaisessa nuottiviivastossa (lue: elämässä) kuin kärpäsen jätös. Siitä ei pidetä, mutta kukaan ei siltä välty. Kapellimestari et ole koskaan sinä, vaan viime kädessä halusi.

Requiem ei ole koskaan iloinen teos. Sen tuudittaa rauhaan, kuin eräänlainen elon illan tuutulaulu. Mozart henkäisi viimeiset maalliset pihauksensa sellaista kirjoittaessaan. Aronofsky, kuvalliseen kikkailuun ehkä juuri ja juuri siedettävissä määrin mieltynyt mies, kaivaa tässä elokuvassa kuoppaa unelmille. Se, miten hän sen tekee, ei välttämättä ole erityisen ihmeellistä ja uudistavaa. Hän pikemminkin ottaa vain käyttöönsä monen eri alan taiteilijan jo aiemmin kuluttamat nuotit, avaa flyygelin ja esittelee sitten oman sovituksensa. Mukana on tietenkin se huumeiluelokuvien tuttu jankkaava teema, jossa ainetta vedetään ilman jänniä modulaatioita kerta toisensa jälkeen. Mutta Aronofskyn käyttämät ”omat koskettimet” tuovat kokonaisuuteen erilaisuuden tuntua. Katsoja voi nähdä elokuvan hahmot kuin akvaarion fisut, mutta lasi todellisuuden ja fiktion välillä peilaa (jälleen kerran) hänen omaa naamaansa.

Pi oli jotain, mitä tämä leffa ei ihan ole. Vaikuttavaa näkemystä tämäkin tarjoaa, aivan kuten hienoja roolitöitäkin. Vaan jotenkin Unelmien sielunmessu on liian ahdas; ihan kuin se olisi sekä visuaalisesti että muutenkin jollakin lailla liian tiukkaan rajattu.

Pisteet:
Arvosteltu: 06.07.2006
Katsottu: DVD

Arvostelija

Söpö
Ylläpitäjä
636 arvostelua

Katsottuani elokuvan, istuin pitkään paikoillani. Silmät apposen auki, pala kurkussa, järkyttyneenä. Elokuvan tunnusmusiikki kuului yhä korvissani. Mitä oikein näin?

Unelmien sielunmessu on kertomus riippuvuudesta. Se on myös kannanotto länsimaiseen kaksinaismoralismiin. Juoni menee yksinkertaistaen näin: Sara Goldfarbin (Ellen Burstyn) poika Harry (Jared Leto) on huumeriippuvainen. Niin ovat myös tyttöystävä Marion (Jennifer Connolly) ja ystävä Tyrone (Marlon Wayans). Huumeet näyttelevät heidän elämässään pääroolia, tosin alussa on vielä sijaa unelmillekin.

Harryn äiti Sara sen sijaan on harmiton yksinäinen rouva, joka pitää television katselemisesta ja kärsii yksinäisyydestään. Valoa elämään tuo kuitenkin kutsu TV-ohjelmaan. Sitä varten Saran on mahduttava vanhaan mekkoonsa. Kun laihduttaminen ei onnistu dieetin avulla päättää hän yrittää sitä laihdutuspillereiden avulla.

Elokuvan kaikilla henkilöhahmoilla menee huonosti. Riippuvainen voi olla useammalla eri lailla, eikä vaarattomalta tuntuva addiktiokaan aina päästä helpolla. Tässä kohtaa yhdysvaltalainen kaksinaismoralismi saa näpäytyksen. Kuinka paljon erilainen on television orja ja laihdutuspillereitä napsiva vanha rouva verrattuna narkkariin? Tämä elokuva näyttää, että ero voi olla hyvin pieni.

Unelmien sielunmessu on järkyttävä. Se on yksi vaikuttavimmista elokuvista, mitä olen koskaan nähnyt. Tunnelman on synkkä ja lohduton, katsoja ei todellakaan pääse helpolla. Roolisuoritukset ovat mahtavia, varsinkin Ellen Burstyn hahmo on onnistunut.

Haluatko kokeilla huumeita? Katso tämä elokuva.

nimimerkki: malahma

Pisteet:
Arvosteltu: 24.05.2006
Katsottu: DVD

Arvostelija

malahma
Vieras

En oikein tiennyt, mitä odottaa, kun painoin play-nappia. Elokuvan juonesta minulla ei ollut hajuakaan, vain sen olin kuullut että "se on sitten rankka leffa". En kyllä ikinä olisi uskonut, että näin rankka.

Elokuva rakentuu neljän hahmon, Saran(roolistaan Oscar-ehdokas Ellen Burstyn), hänen poikansa Harryn (Jared Leto), Harryn tyttöystävän Marionin (Jennifer Connelly) ja heidän ystävänsä Tyronen (Marlon Wayans) ympärille. Juoni keskittyy Saran ja Harryn, äidin ja pojan, elämään, jotka eivät usein näe toisiaan, mutta elävät hyvinkin samanlaista elämää. Sara kuluttaa masentuneena aikaansa katselemalla televisiota, kunnes saa kutsun erääseen katselemistaan ohjelmista.
Ongelmaksi muodostuu kuitenkin punainen mekko jonka hän haluaisi ohjelmaa varten pukea päälleen. Ystävänsä opastamana hän menee lääkäriin ja saa laihdutuspillereitä voidakseen taas pukea mekon päälleen. Samaan aikaan Harry elää omaa elämäänsä ja keksii uuden tavan rikastua: huumeiden käytön lisäksi hän alkaa myös kauppaamaan niitä ystävänsä Tyronen kanssa. Bisneksessä mukana on myös Harryn tyttöystävä Marion, joka joutuu myös kantamaan oman kortensa kekoon.

Unelmien Sielunmessu on loistava elokuva. Leikkaus, musiikki, ohjaus, käsikirjoitus ja ennen kaikkea näyttelijätyö ovat kohdallaan. Ellen Burstyn, Jared Leto ja Jennifer Connelly tekevät loistavaa työtä ja onnistuvat luomaan todella moniulotteiset ja syvät hahmot. Marlon Wayans on joukon heikoin lenkki, mutta ottaen huomioon miehen aikaisemmat roolit, hänkin tekee kelpo suorituksen.

Unelmien Sielunmessun koko potin vievät kuitenkin huumeet. Ne ovat elokuvan pääosassa ja tekevät varmaa työtä. Tämä ei ole mikään opetusfilmi, eikä huumeista saarnata kertaakaan, mutta elokuvan katsottua kukaan tuskin niihin haluaa tutustua. Kukapa haluaisi pelätä omaa jääkaappiaan?

nimimerkki: MiLK

Pisteet:
Arvosteltu: 15.10.2004
Katsottu: DVD

Arvostelija

MiLK
Vieras

Unelmien sielunmessu käsittelee aihetta huumeet. Huumeisiin liittyviä elokuvia on vaikka millä mitalla, mutta Requiem for a Dream erottuu massasta erikoisella ohjauksellaan ja synkällä tarinalla, jossa ei ole onnellista loppua. Unelmien sielunmessu kertoo tarinaa huumeriippuvuudesta, joka menee kaiken muun edelle. Kotona äiti istuu yksin katselemassa tv:tä. Sillä välin poika on ulkona etsimässä kamaa itselleen ja tyttöystävälleen. Äiti saa kutsun tv-ohjelmaan ja alkaa laihduttamaan, jotta saisi päälleen punaisen mekon tv-esiintymistä varten. Kaiken aikaa huumeet saavat lisää otetta ja ne alkavat vaikuttaa koko elämään. Lisäksi elokuvassa soi loistava tunnussävel tuomassa lisää tunnelmaa.

Unelmien sielunmessu on saanut paikan imdb:n top 100-listalta, jonka se ansaitsee ehdottomasti. 2000-luvulla elokuvat ovat olleet toinen toistaan huonompia, mutta aina välillä saadaan nauttia Unelmien sielunmessun kaltaisista mestariteoksista. Elokuva antaa paljon mietittävää myös sen jälkeenkin, eikä olisi myöskään pahitteeksi käyttää leffaa huumevalistuksessa. Toivoa ei ole. Jos huumeiden maailman kerran menet, niin sinne jäät. Elokuvassa on käytetty nopeita kuvasarjoja tehosteina, kuten pupillien laajentuminen. Lisäksi näyt, joita syntyy huumeriippuvuudesta, on saatu näyttämään pelottavilta. Ellen Burstyn, joka näyttelee Harry Goldfarbin (Leto) äitiä, Sara Goldfarbia, vetää todella loistavan roolin äitinä, jolla ei ole enää mitään. Jennifer Connelly esittää Harryn tyttöystävää, joka on valmis tekemään mitä tahansa saadakseen kamaa. Marlon Wayans on Tyrone, joka myöskin kärsii huumeriippuvuudesta ja tekee Harryn kanssa bisnestä. Oma kokeilunhalu pilaa tämänkin bisneksen ja taas ollaan rahattomia ja kamattomia.

Unelmien sielumessu ei paasaa tai sano: "huumeet ovat pahasta", vaan se näyttää koruttomasti, millaista on narkomaaniin elämä. Se ei ole ruusuilla tanssimista, mutta se on kaiken muun uhraamista yhden piikin takia. Se vie jokaisen mennessään ennemmin tai myöhemmin, kuten elokuvan loppukin osoittaa.

Nimimerkki: Viisas

Pisteet:
Arvosteltu: 08.03.2004
Katsottu: DVD

Arvostelija

Viisas
Käyttäjä
100 arvostelua

Darren Aronofsky lie Hollykylän lupaavimpia ohjaajahemmoja ja monien mieliä järisyttävä Unelmien sielunmessu on hänen (tähän mennessä) suurin teoksensa. Niistä faktoista on hyvä aloittaa.

Unelmien sielunmessu uskaltaa olla rankka ja valtavirrasta poikkeava. Se ei tarvitse periamerikkalaista lässytystä ja perusjuonta voimakseen, vaan nerokkuus rakentuu täydellisyyttä hipovien henkilöhahmojen ja ahdistavan tarinan varaan. Juuri ahdistuneisuus on Unelmien sielunmessun päävoimavara, ja mahtavat ääniefektit sekä Clint Mansellin musiikki tukevat tunnelmaa mitä parhaiten. Soundtrack löytyy varmasti monen leffaa diganneen levyhyllystä.

Näyttelijäkaarti onnistuu poikkeuksellisen hyvin työstään, eipä kovin monessa leffassa moisia suorituksia nähdä. Varsinkin Ellen Burstyn televisioaddiktin yksinäisen äidin roolissaan on sävähdyttävä. Eivätkä Jared Leto ja Jennifer Connelly jää kauas omissa osissaan. Connelly esittää vaihteeksi muuta kuin pelkkää kaunista tyttöä, ja hyvinhän homma pelaa.

Leffa kelpaisi hyvin yläasteiden huumevalistustunneille, joku nappula saattaisi jopa oppia tästä elämän viisauksia. Elämä kun ei ole ruusuilla tanssimista, ei varsinkaan jos jää omien tapojensa ja turhien unelmiensa vangiksi. Pillereiden täyttämässä maailmassa mikään unelma ei kestä loputtomiin. Parasta antia leffassa ovat sen länsimaista kaksinaismoralismia heijastavat kuvaukset äidin ja pojan erilaisista valinnoista, jotka lopulta eivät niin erilaisia olekaan. Massahysterian piirteitä saavat hallusinaatiokuvaukset toimivat myös ja vahvistavat leffan tylyyttä.

Hallusinaatiokuvauksista saamme kiittää tietysti ohjaaja Darren Aronofskyä, mutta sitäkin enemmän Hubert Selby Junioria, jonka mainion sanansälän pohjilta kuvaruutu on saatu huokumaan ahdistuneisuutta ja jännitettä. Hiljaiseksi se tylyys mielen vetää.

Elokuvan päättyessä olo on tyhjä. "Requiem for a Dream" -tunnusmusiikki soi päässä pitkään, ja unelmien hintaa tulee punninneeksi uudelleen. Elokuvan viittä tähteä sen sijaan ei sekuntiakaan.

Pisteet:
Arvosteltu: 15.02.2004
Katsottu: DVD

Arvostelija

Arsi T. Elokolikko
Ylläpitäjä
703 arvostelua

Videovuokraamoon astuessani en tiennyt mitä haen. Elokuvaa kotiin kiikuttaessani en tiennyt mitä sain. En ole vieläkään oikein varma.

Unelmien Sielunmessu kertoo karulla - mutta ah, niin sykähdyttävällä tavalla addiktioista. Elokuvaa kuuluisi kai käsitellä "huumeleffana", mutta tällöin sen sekottaisi helposti muihin ko. alueen tuotoksiin. Unelmien Sielunmessu on todellakin omaa luokkaansa.

Mitä seuraa tv-riippuvaisesta jo varsin ikääntyneestä leskiäidistä, huumeita käyttävästä pojasta ja ahdistuksesta? Vastaus: loistavat musiikit, nerokkaat tavat kuvata tapahtumia; Taideteos. Näin Unelmien Sielunmessun ensi kertaa n. kuukausi sitten ja uskallan vasta nyt koettaa arvostella tätä - vaikutti todellakin niin paljon. Elokuvan katsottuani jäin istumaan sohvalleni posket punoittaen, silmät auki jähmettyneinä ja mitä ahdistavin musiikki päässäni soiden.

Mikä Unelmien Sielunmessussa oikein on hyvää? Minä en ainakaan osaa ruveta ranskalaisin viivoin ominaisuuksia luettelemaan. Elokuva on nähtävä.

nimimerkki: Arvostelijapyrkyri

Pisteet:
Arvosteltu: 11.02.2004
Katsottu: DVD

Arvostelija

Arvostelijapyrkyri
Vieras

Unelmien Sielunmessu ylitti kaikki odotukseni. Se on piinaava, jännittävä, eikä ote irtoa hetkeksikään elokuvasta. Katsoja kirjaimellisesti painautuu tuoliin kiinni, eikä pääse siitä irti vaikka elokuva olisi jo ohi. Näin hyvä on Darren Aronofskyn Unelmien Sielunmessu.

Sara (loistavan roolin tekevä Ellen Burstyn) saa kutsun lempiohjelmaansa, maailma tuntuu loistavalta mutta pieni ongelma on matkassa, hän ei mahdu punaiseen juhlamekkoonsa. Sara yrittää laihduttaa aluksi älä syö mitään –menetelmällä mutta ei onnistu, hän alkaa ottamaan laihdutuspillereitä ja samalla maailma sumenee silmissä. Sara alkaa menettämään mielen rauhaa ja hallusinaatiot vaan kasvavat koko ajan…. Saran pojallakaan ei mene loistavasti. Huumeet pitävät, häntä, hänen tyttöystäväänsä Marionia ja kaveriansa Tyronea, tiukasti kiinni. He ajattelevat paremmasta elämästä mutta kaikki ei mene hyvin….

Elokuvan jälkeen katsoja on mykistynyt. Sen maailma on todentuntuinen ja kohtaukset rymistelevät mieleemme, erityisesti paha loppukohtaus on sen verran kammottava, että Unelmien Sielunmessu nappasi paikan omalla top-10 listallani. Tästä jos mistään voi sanoa, että kaikki toimii. Näyttelijät tekevät parhaansa, jopa komedioista tuttu Marlon Wayans tekee uskottavan roolisuorituksen, samoin Jennifer Connelly todisti minulle osaavansa näytellä. Mutta parhaiten suoriutuu Ellen Bursty, joka nappasikin Oscar-ehdokkuuden muttei voittanut. Allekirjoittanutta ihmetyttää se, kuinka rinnakas Julia Roberts nappasi Oscar-pystin Burstynin nenän edestä? Vääryyttä, sanon minä, vääryyttä.
Unelmien Sielunmessun visuaalinen ilme loistaa kaiken. Nopeat leikkaukset saavat katsojan mykistymään tavalla, mitä ei ole koskaan kokenut. Entäs äänimaailma? Sanoinkuvaamattomasti tajunnan räjäyttäjä. Clint Mansellin kappale tunkeutuu aivokoppaamme ja soi siellä muistutuksi Unelmien Sielunmessusta – todellisesta maailmasta.

Aronofksyn Unelmien Sielunmessu on samalla rajua kuin kaunista katseltavaa. Se ei sorru opettamiseen vaan näyttää rohkeasti, millaista on olla huumeiden maailmassa ja se ei ole kaunista katseltavaa. Unelmien Sielunmessu on sellainen elokuva, joka on pakko nähdä. Unelmien Sielunmessu on loistava elokuva.

Pisteet:
Arvosteltu: 25.09.2003
Katsottu: DVD

Arvostelija

Filmer
Käyttäjä
246 arvostelua

Vaikuttava leffa. Alta voit lukea kaiken mikä vaikuttaa leffassa: Ellen Burstyn tekee ilmiömäisen roolin, Jennifer Connelly on jotain muutakin kuin nätti näyttelijä, kaikki roolit sivuosia myöten ovat kuin luotuja tekijöilleen. Syvennytään edellisten sijaan leffan juurille. Mistä leffassa kuvattu syöksykierre on lähtöisin?

Hubert Selby Jr. on kaiken takana. Ohjaaja Aronofskyn osuutta ei tietenkään voi vähätellä, mutta tässä tapauksessa romaani johon leffa perustuu on koko homman alku ja juuri.

Hubert Selbyllä todettiin 18 vuotiaana jannuna tuberkuloosi. Kolme ja puoli vuotta meni sairaalassa. Toinen keuhko poistettiin ja poistetun toimivista osista paikkailtiin jäljelle jäänyttä. Kymmenen kylkiluutakin poistettiin samassa rytäkässä. Tuomio oli että ukko ei kovi kauaa näitä tantereita tallaa. Potilas ei vaan antanut periksi, vaikka tuska ja kipu oli kova. Tuon reilun kolmen vuoden aikana jalostui Unelmien sielunmessukin.

Kipu mitä kirjoittaja itse koki ja näinä päivinä kaikki uutisten suoltamat kuvat ovat saanut aikaan Selbyssä empaattisuuden jonka lopputuloksia välikäsien kautta nyt tuijotellaan. DVD:llä oleva haastattelu missä "terve" Burstyn jutustelee 74-vuotiaan Selbyn kanssa, heittää leffan katsomisen jälkeen ajatukset ympäri. Elokuvassa riutuva Burstyn oli juuri sitä miltä Selby haastattelussa kuvaa, ja kieltämättä näyttää.

Hubert Selby sanoo että hänellä ei ole mitään luonnonlahjoja. Ei kirjoittamiseen, ei maalaamiseen, hän vain luonnehtii sen minkä itse on kokenut. Kuten sen, että lääkärit sanoivat kaukaa käytävän puolelta että se on nyt menoa ja lasku tulee perässä.

Unelmien sielunmessussa ohjaaja on toteuttanut loistavasti sen minkä Selby siirsi paperille. Selby itse vilahtaa leffassa cameo-roolissa, ja DVD:llä olevissa poistetuissa kohtauksissa isäntä itse on näkyvimminkin esille.

Näyttelijät ja ohjaajat nousevat yleensä parrasvaloihin leffan PR:ssä, mutta Unelmien sielunmessu on kampe jossa kunnia kuuluu kirjoittajalle. Luullakseni tässä tapauksessa näin haluavat myöskin leffan tekijät koska Hubert Selby Jr. on tuotu niin hallitsevaan osaan DVD:n lisäsälässä. Mikä onkin oikein, jotta leffan angsti aukeaa näin tavalliselle Taavillekin.

Pisteet:
Arvosteltu: 03.09.2002
Katsottu: DVD

Arvostelija

Viljami
Ylläpitäjä
225 arvostelua

Otetaan Jäämyrskyn monotoninen äänimaailma, Snatchin ajoittainen henkeäsalpaava leikkaustyyli, Fight Clubin synkkyys sekä Trainspottingin hallusinaatiomaailma... siis loistavien leffojen parhaita ominaisuuksia. Eikä siinä vielä kaikki. Kiristetään kokonaisuuden ruuvia vielä astetta kireämmällä ja syntyy Unelmien sielunmessu. Ei happyendejä vaan kohti vääjämätöntä kohtaloa mielettömällä audiovisuaalisella tykityksellä. Leffassa menee kaikki päin h**vettiä ja katsoja joutuu todistamaan päähenkilöiden epätoivoa.

Leffa kertoo addiktioista, olkoon kysymyksessä kofeiini, ruoka, laihdutuspillerit, huumeet tai vaikkapa TV. Leffa on vastenmielinen sekä voimakas ja vetää puoleensa kuin magneetti. Irti ei pääse millään, katsoja on täydellisesti koukussa. Eipä tule mieleen ihan heti yhtä vaikuttavaa leffaa joka tarttuu tajuntaan lähtemättä sieltä ihan lähipäivinä.

Nuoriso sekoilee aineiden kanssa, mutta ylivoimaisesti parhaimman roolin vetää Ellen Burstyn TV-visailuun janoavana yksinäisenä leskenä, jonka nuppi menee sekaisin laihdutuspillereistä. Käsittämätön roolisuoritus.

Katsokaa juttu ja ihmetelkää lopputuloksen loistavuutta. Saa tulla monenmoista julkaisua DVD:lle ennenkuin tämä leffa syrjäytetään vuoden ykköspaikalta. Onneksi on olemassa myös hömppää. Jos tämän tyyppistä meininkiä olisi enemmän voisi harkita astmapiipun laittoa. Unelmien sielunmessuun ei pety ellei nyt ihan kuulu Harlekiini-porukkaan.

Pisteet:
Arvosteltu: 11.03.2002
Katsottu: DVD

Arvostelija

arska
Ylläpitäjä
647 arvostelua

Riippuvuuksista on tehty lukuisia elokuvia, mutta koskaan aikaisemmin niistä ei ole nähty yhtä realistista näkemystä kuin Unelmien sielunmessussa. Yllättävä soitto televisioyhtiöstä tuo valoa Saran harmaaseen elämään. Toive pääsystä TV-ohjelmaan saa aikaan arvostusta ja kunnioitusta tuttavien taholta, mutta yksi suuri ongelma Saralla on. Hän ei nimittäin mahdu punaiseen juhlamekkoonsa, johon hänen on tarkoitus pukeutua elämänsä suurimpana iltana. Sara aloittaa tiukan laihdutuskuurin, mutta vaikka syömättömyys ja epäilyttävät laihdutuspillerit häntä hoikentavatkin niin sivuvaikutukset alkavat ottaa pian vallan Sarasta. Myös Saran pojalla Harrylla ja hänen tyttöystävällään Marionilla riittää ongelmia. Huumeiden käytöstä aiheutuu pikkuhiljaa yhä vakavampia ja vakavampia seurauksia. Harry saa hetkeksi rahavirrat liikkeelle bisneksien avulla, mutta kun rahantulo lakkaa on huumeita saatava lisää keinolla millä hyvänsä. Vaikka sitten tyttöystävän huoraamisen kautta...

Unelmien sielunmessu ei kerro ainoastaan riippuvuuksien helvetistä, vaan myös ihmisten unelmista ja yksinäisyydestä. Elokuvan tyyli poikkeaa takuuvarmasti lähes kaikkien muiden aikaisempien rainojen vastaavasta, vaikka ehkä pieniä ainesosia Snatchista ja Fight Clubista onkin imetty mukaan. Heikkohermoisille tai sydänvaivaisille elokuvaa ei voi suositella. Varsinkin loppua kohden Unelmien sielunmessun kuvakavalkadi on brutaalin tylyä. Edellinen rajusti katsojaa koetellut ja järisyttänyt leffa Fight Club tuntuu tämän teoksen rinnalla kevyen leppoisalta hyväntuulen komedialta.

Unelmien sielunmessu on niitä harvoja elokuvia, jotka jättävät pysyvän vaikutuksen katsojaan, ellei nyt tietoisesti niin todennäköisesti ainakin alitajuisesti. Huumeet ja laihdutuspillerit luulisi tämän elokuvaelämyksen jälkeen jäävän kokeilematta.Ellen Burstyn ei saanut aiheetta Oscar-ehdokkuutta Saran roolistaan eikä mitään moittimista ole myöskään Jared Leton ja Jennifer Connellyn näyttelijäsuorituksissa. Kaikkien kolmen ura noussee tämän mestariteoksen myötä aivan uudenlaiseen nousukiitoon.

Unelmien sielunmessu on saanut harvinaisen yksipuolisesti pelkkiä kehuryöppyjä katsojilta eikä syyttä. On helppo yhtyä lukuisiin ihaileviin kommentteihin toteamalla leffan olevan yksinkertaisesti eräs kaikkien aikojen parhaista elokuvista. Itselleni leffan katsominen oli psykologisesti vahvin elokuvaelämys sitten Eyes Wide Shutin. Unelmien sielunmessu imee sinut valkokankaan sisään mukaan tapahtumiin eikä päästä irti otteestaan, vaikka välillä pahaa tekisikin. Elokuvasta toipumiseen saattaa kulua useampi päivä.

Pisteet:
Arvosteltu: 31.08.2001
Katsottu: Teatterissa

Arvostelija

Eetu Nortiainen
Vieras