Daniel Kellner (Josh O’Connor) oli osa tosi salaista projektia. Tarpeeksi isoa keikuttamaan koko maailmaa, joka on jo valmiiksi melkoisen sekaisin. Hän päätti leväyttää sen ilmi ja tyttöystävä Jane (Eve Hewson) joutui sotketuksi mukaan. Paljastusoperaatiota johti Hugo Wakefield (Colman Domingo) ja vastakkaisesti Noah Scanlon (Colin Firth) halusi sen pysyvän salassa. Scanlon omasi isot resurssit siihen. Samoihin aikoihin Kansas Cityn uutisankkuri Margaret Fairchild (Emily Blunt) alkoi kommunikoida odottamattoman tehokkaasti, mikä oli hälyttävää. Isot pyörät olivat pyörimässä ja Margaretin vähemmän kaunis puolisko Jackson (Wyatt Russell) joutui sivustakatsojana mukaan. Horisontin takaa kurkkinutta kolmatta maailmansotaa isompi asia oli se, että me emme ole yksin maailmankaikkeudessa. Jälkimmäiseen löytyi todisteet.
Steven Spielberg on tehnyt pitkän ja tuotteliaan uran. Sellaisen kohdalla on väistämätöntä, että sama aihe palaa takaisin käsittelyyn. Ensimmäinen kohtaaminen vieraan sivilisaation kanssa on iso aihe, joka ennen kaikkea herättää hämmästystä. David Koeppin kanssa tehty käsikirjoitus lisää tarinaan salaliittojännärin kolkkoa. Leffa, Disclosure Day, käynnistyykin melkoisen hektisenä takaa-ajona asiaankuuluvien kaahausten ja hiippailujen kanssa ja sittemmin rauhoittuu kohti nimitapahtumaa. Ei liene myöskään suuri spoileri sanoa, että vakuuttava kaksi ja puoli tuntia pohjustusta johtaa erinomaisen vakuuttavaan huipennukseen. Disclosure Day on täynnä upeita hetkiä, mutta risa rakenne tekee hankalaksi päästä mukaan. Onneksi leffan tarina on vain lyhyt loppunäytös vuosikymmenten ajan muodostuneeseen kertomukseen, joten ohukaisuus ei ole niin suuri ongelma.
Josh O’Connor on leffan aloittava tietomurtaja, joka on sotkenut itsensä isoon liemeen. Eve Hewson on omat salaisuutensa pitänyt parempi puolisko. Nämä joutuvat olemaan pakojalalla. Emily Blunt on jokseenkin levoton uutisankkuri, joka huomaa olevansa profeetta (parempaa sanaa ei ole), mikä ei ole yhtään helppoa, ja Wyatt Russell antaa hyvän tukisuorituksen. Colman Domingo omaa hypnoottisen puheäänen juonikkaana Hugona ja Colin Firth on rautahermoisen ammattitaitoinen salassapitäjä. Merkittävimmät roolit eivät ole omalaatuisuuden huipentumia, mutta näyttelijöitä ei voi moittia työn laadusta ja lisäksi Spielberg antaa jokaiseen hahmoon inhimillistävän heikkouden, se tuo jopa kerronnan luomaan roistoon traagisuutta.
Teknisesti osaavalla toteutuksella Suuri Elokuvantekijä ei niinkään kerro Viihdyttävää Leffaa tai Vakavaa Elokuvaa, vaan menee noiden ääripäiden väliin käsittelemällä aihetta, joka herättää ajatuksia, ja lisää soppaan hienoisen annoksen salaliittojännäriä ja henkilötutkielmaa. Parhaimmillaan leffa saa katsojan näkemään ja uskomaan järjellisesti mahdottoman (nykytiedolla) ja heikoimmillaan se on mekaanisesti toimivia jännityselokuvan luottoratkaisuja. Mutta nämä palaset johtavat erinomaisen avoimeen lopetukseen. Risa rakenne pudottaa elokuvan mestariteos-kategorian alapuolelle, mikä ei ole mukavaa, mutta pienien epätäydellisyyksienkin kanssa Spielberg yhä osaa lumota katsojan.
