Ensinnäkin haluan sanoa, että tämä on viiden tähden elokuva. Aronofskyn luotsaama elokuva Hubert Selby Jr.n romaanin pohjalta on elokuvallisesti täydellinen teos.
Elokuva kertoo Harrystä(Jared Leto), Tyronesta (Marlon Wayans), Marionista (Jennifer Connellysta) ja Sarasta (Ellen Burstyn) sekä heidän riippuvuudestaan elämän nautintoihin. Elokuvassa seurataan monitasoisesti henkilöiden huume- ja lääkeriippuvuutta ja tuodaan katsojan eteen haaveiden ja unelmien täyttämä maailma, jossa päähenkilöt elävät. Riippuvuudesta kärsivät henkilöt hukkuvat euforian tunteen täyttämään huumausaineiden ja lääkkeiden sisältämään maailmaan, joka loppujen lopuksi romahtaa kasaan oman utopistisuudensa takia.
Aronofskyn tarjoama maailma ei vain näy television ruudussa vaan se puskee sen lävitse katsojan psyykkeeseen. Elokuvan ahdistavaa suoraa ja traagista todellisuutta ei oikeastaan tarjota vaan se tungetaan katsojan eteen. Musiikki loistaa elokuvan läpi maksimoiden inhon, pelon ja sekavuuden tilat niin todellisiksi, että omaa sydäntä ja päätä alkaa särkemään. Nopeat leikkaukset ja yksityiskohtaiset kuvaukset saavat katsojan tuntemaan itsensäkin riippuvaiseksi.
Unelmien sielunmessu esittelee riippuvaisuuden maailman ja ihmiset, jotka vaikeroivat sen syvässä tuskassa. Harryn äitille Saralle maailma tuntuu pilkottavan eksistentialisuuttaan: suoranainen televisio-orja Sara saa mahdollisuuden päästä televisioon esiintymään. Vanha ihminen saa syyn elää ja heräämään joka aamu uuteen päivään. Obsessiot romahduttavat kuitenkin toiveiden täyttämät ihanat fantasiamaailmat lääkeriippuvuuden jyrsiessä Saran mielen viimeisimpiäkin osasia. Harry, Tyrone ja Marion elävät kaikki huumeiden alaisessa todellisuudessa, jossa hetket ilman huumeita tuntuvat iskevän kovemmin kuin todellisuus, ja siksi huumeiden tarjoama fiktiivinen ja haaveet täyttävä maailma sekoittaa heidän päänsä täysin. Lopulta kaikki tuntuu niin pahalta, että tekisi mieli vain käpertyä äidin hellivään syliin ja tuntea olevansa taas pieni poika ilman pienintäkään vastuuta — tietämättä mitään maailman kovasta realistisuudesta.
Unelmien sielunmessu on viiden tähden elokuva sen vuoksi, että se koskettaa, satuttaa ja tekee vaikutuksen katsojaan. Elokuva ei sovellu heikkohermoisille tai ahdistavuutta karsastaville. Se tarjoaa elokuvakokemuksen, jossa katsoja tuntee itse olevansa mukana. Viulujen ihanien ja fatalististen sointujen pärähtäessä viimeisen kerran, katsoja ei saa silmiään pois ruudulta. Teos astelee ulos ruudulta ja tukeutuu empatian ja sympatian kourien avulla katsojan mieleen. Se jättää sinne pysyvän merkin hienosta elokuvakokemuksesta.
