Unelmien Sielunmessu on eräänlaiseen kulttiasemaan noussut kuvaus huumeista ja niiden käyttäjistä. Darren Aronofskyn ohjaama pätkä ottaa katsojan mukaansa huumehuuruiselle matkalle kohti karua loppuaan. Päähenkilöihin kuuluvat Harry(Jared Leto), hänen tyttöystävänsä Marion (Jennifer Connelly), kaveri Tyrone (Marlon Wayans) ja äiti (Ellen Burstyn). Jokainen jää jollain tavalla koukkuun eikä paluuta enää ole. Sen enempää ei juonesta kannata kertoakaan.
Unelmien Sielunmessu on kyllä erikoinen elokuva. Ensimmäinen puolikas mennään rauhassa, vähän kuin puolivaloilla. Sitten räjähtää. Viimeinen puolituntisen leffa puksuttaa kuin pilvessä kohtauksesta toiseen päähenkilöitä säälimättä. Kuvaus ja leikkaus ansaitsevat kyllä erikoismaininnan. Yleensä karsastan tekotaiteellista ilmaisua, mutta nyt kaikki on vain niin hienosti sovitettu yhteen ettei auta valittaa. Clint Mansellin musiikki pureutuu luihin ja ytimiin ja äänitehosteetkin on hienosti tehty.
Näyttelijät ansaitsevat myös Ison Käden. Erityisesti Ellen Burstyn muuntautuminen tavallisesta mummosta sekopäiseksi narkkariksi on karua katsottavaa. Karua on se miten todenmukaiselta kaikki on saatu näyttämään. Näin se voisi oikeastikin mennä. Siinä kohtaa onkin leffan suurin valttikortti. Se saa katsojan todella ajattelemaan.
Täydellinen tämä ei kuitenkaan ole. Loistava loppupuoli nostaa pisteitä, mutta alku on silti tylsä. Mielenkiintoisesta toteutuksesta plussaa. Hyvä leffa, kunhan vaan tietää mitä odottaa.
