Unelmien sielunmessu käsittelee aihetta huumeet. Huumeisiin liittyviä elokuvia on vaikka millä mitalla, mutta Requiem for a Dream erottuu massasta erikoisella ohjauksellaan ja synkällä tarinalla, jossa ei ole onnellista loppua. Unelmien sielunmessu kertoo tarinaa huumeriippuvuudesta, joka menee kaiken muun edelle. Kotona äiti istuu yksin katselemassa tv:tä. Sillä välin poika on ulkona etsimässä kamaa itselleen ja tyttöystävälleen. Äiti saa kutsun tv-ohjelmaan ja alkaa laihduttamaan, jotta saisi päälleen punaisen mekon tv-esiintymistä varten. Kaiken aikaa huumeet saavat lisää otetta ja ne alkavat vaikuttaa koko elämään. Lisäksi elokuvassa soi loistava tunnussävel tuomassa lisää tunnelmaa.
Unelmien sielunmessu on saanut paikan imdb:n top 100-listalta, jonka se ansaitsee ehdottomasti. 2000-luvulla elokuvat ovat olleet toinen toistaan huonompia, mutta aina välillä saadaan nauttia Unelmien sielunmessun kaltaisista mestariteoksista. Elokuva antaa paljon mietittävää myös sen jälkeenkin, eikä olisi myöskään pahitteeksi käyttää leffaa huumevalistuksessa. Toivoa ei ole. Jos huumeiden maailman kerran menet, niin sinne jäät. Elokuvassa on käytetty nopeita kuvasarjoja tehosteina, kuten pupillien laajentuminen. Lisäksi näyt, joita syntyy huumeriippuvuudesta, on saatu näyttämään pelottavilta. Ellen Burstyn, joka näyttelee Harry Goldfarbin (Leto) äitiä, Sara Goldfarbia, vetää todella loistavan roolin äitinä, jolla ei ole enää mitään. Jennifer Connelly esittää Harryn tyttöystävää, joka on valmis tekemään mitä tahansa saadakseen kamaa. Marlon Wayans on Tyrone, joka myöskin kärsii huumeriippuvuudesta ja tekee Harryn kanssa bisnestä. Oma kokeilunhalu pilaa tämänkin bisneksen ja taas ollaan rahattomia ja kamattomia.
Unelmien sielumessu ei paasaa tai sano: ”huumeet ovat pahasta”, vaan se näyttää koruttomasti, millaista on narkomaaniin elämä. Se ei ole ruusuilla tanssimista, mutta se on kaiken muun uhraamista yhden piikin takia. Se vie jokaisen mennessään ennemmin tai myöhemmin, kuten elokuvan loppukin osoittaa.
Nimimerkki: Viisas
