Kuinka kuvata ihminen ja hänen epätodelliset unelmansa? Kovin moni elokuvan on yrittänyt kuvata juuri tätä aihetta onnistumatta. Darren Aronofskyn Requiem for a Dream (2000) on kuitenkin osunut aiheessaan nappiin.
Elokuvassa katsoja pääsee seuraamaan neljän hahmon elämää himojensa, unelmiensa ja riippuvaisuuksiensa kautta, jotka lopulta ajavat heidät todellisuuden helvettiin, josta ei enää ole pois pääsyä.
Sara (Elln Bursty) on TV-addikti. Hänen poikansa Harry (Jared Leto) taas käyttää huumeita, kuten tämän tyttöystävä Marione (Jennifer Connelly) ja Tyrone(Marlon Wayans). Jokaista heitä yhdistävät heidän riippuvaisuutensa. Jokainen heistä on viime kädessä himojensa vietävänä. Aronofsky onnistuu kuvaamaan aiheensa julmasti ja puhuttelevasti, mutta lisää ainakin leffan alussa mukaan paljon myös tyyneyttä ja kauneutta, kuten Harryn ja Marionen suhteen kuvauksen. Pian kuitenkin rauhallisuuden verho rakoilee, ja lopulta se repeää ja päästää karun todellisuuden katsojan silmille. Ainakin allekirjoittaneella oli melkoinen pala kurkussa elokuvan loppukohtauksissa.
Kameran käyttö on mestarillista ja kekseliästä; alkupuolen kuvauksessa käytetään paljon jaettua ruutua, mikä lisää mukavasti syvyyttä. Kuvan ja äänen laatu on myös varsin komeaa katsottavaa ja kuunelttavaa.
Jokainen Unelmien sielunmessun näyttelijä onnistuu roolissaan kiitettävästi ja uskottavasti. Hahmojen tuska välittyy katsojalle siinä määrin, että katsoja voi todella tuntea seuraavansa tapahtumia hahmojen silmin. Leffan tahti kiihtyy loppua kohden, ja nopeammin kuin katsoja ehtii huomata, hän on keskellä henkilöhahmojen kaaosta.
Kaikkiaan Requiem for Dream on miltei nerokas elokuva. Katsoja pysyy varmasti elokuvan 102 minuuttia paikallaan, eikä edes ajattele vilkaisua kelloon. Elokuva on ehdottomasti ansainnut viisi tähteään.
