Avaruusboltsien planeetalta on loppunut ilma, mutta presidentti Skroobin (Melvin Kaminsky eli Mel Brooks) kiero suunnitelma on rosvota sitä sellaiselta planeetalta, missä sitä on. Ryöstövälineenä on massiivinen avaruusalus. Sen miehistö koostuu kierosilmäisistä Paskiaisista, presidentin henkilökohtainen kovanaama on fjongan alapuolen mestari Musta Kypärä (Rick Moranis) ja käytännön hallintoa hoitaa eversti Sandurz (George Wyner). Pirullisen suunnitelman toteuttamiseksi häistään pakeneva prinsessa Vespa (Daphne Zuniga) ja tämän morsiusrobotti Dot Matrix (Lorene Yarnell Jansson/Joan Rivers) joutuvat kaapatuiksi. Velkojen vaivaama Lone Starr (Bill Pullman) ja tämän kaveri Barf (John Candy) palkataan pelastustehtävään: Pelastustehtävän tarvitsemaa apua tulee Jugurtilta (Mel Brooks), joka selvittelee kurkkuaan.
Mel Brooks erikoistui aikoinaan pilkkakirveen heiluttelemiseen, eikä ollut kovinkaan outoa, että kaksi isoa tähtiin liittyvää scifi-miljöötä joutui maaliksi. Se rähinään viittaava saa enemmän Avaruusboltseissa iskuja, mutta kirves iskee moneen muuhunkin kohteeseen. Samalla tulee ilmi Mel Brooksin kiistaton ymmärrys genren konventioista, tekninen ymmärrys elokuvavälineen käyttämisestä ja silkka mieltymys suorasukaiseen konekiväärikomediaan, sillä jokaisessa kohtauksessa näkyy jotain hassua tai dialogissa möläytetään jotain hölmöä. Hupailu alkaa jo ensimmäisen otoksen erityispitkästä avaruusaluksesta. Siitä eteenpäin huumoria revitään monenlaisilla metodeilla ja parodian lisäksi leffan tarinakaan ei ole riippuvainen kohelluksesta.
Bill Pullman on leffan vähemmän kirkasotsainen sankari ja Daphne Zuniga on luonnollisesti oikutteleva bassoprinsessa. Molempia retuutetaan monenlaisen liemen läpi ja lonkalta päksimisen lisäksi prinsessa on myös neito hädässä. John Candy on se tervejärkinen apuri ja samaisen tarinaroolin roborouvaversiona Lorene Yarnell Jansson ja Joan Rivers ovat omituisuuden sivustakatsojina. Mel Brooks on hykerryttävän hauska lyhyessä roolissa Jugurttina. Hupileffan lähtökohdasta huolimatta samainen Melvin Kaminsky avaruusboltsien presidenttinä on pelkurimainen roisto, joka surutta hylkää kätyrinsä uppoavaan (vertauskuva) laivaan. Rick Moranis on mitättömyyttään äärimmäisellä ilkeydellä peittelevä psykopaattisadisti, jonka diabolista suosikkiliikettä ei uskalleta edes nimetä. Noiden kahden A-luokkaisen roiston rinnalla George Wyner on melkoisen väritön, mutta jonkun pitää osata tehdä ne vähemmän hohdokkaat hommat ja siten antaa mainiota kontrastia. Pienemmistä rooleista löytyy osaavia nimiä, eikä heistä kukaan tee työtään laiskalla otteella.
Mel Brooks osoittaa parodian onnistuvan, kun pilkan kohteena olevaa aihetta käsitellään hartaan rakastavalla asiantuntemuksella ja teknillinen osuus hoidetaan raudanlujalla ammattitaidolla. Se tarkoittaa leffan olevan katkeamaton virta koomisia hetkiä. Avaruusboltsit lisäksi näyttää ja kuulostaa genrensä vakavammalta merkkiteokselta. Lopputulos on mestarillinen genreparodia, sillä se aiheuttaa aitoja röhönauruja ja lisäksi esittelee komedian toimintaperiaatteita erityisen selkeästi, joten huumorintajuttomat akateemikotkin saavat siitä iloa. Ainoa ja pieni heikkous on leffan maksimaalisen hupiarvon riippuvuus lähdemateriaalin tuntemuksesta.
