On aika tappaa (1996)
- Alkuperäinen nimi:
- A Time to Kill
- Tuotantovuosi:
- 1996
- Ohjaajat:
- Joel Schumacher
- Käsikirjoittajat:
- Akiva Goldsman, John Grisham
- Pääosissa:
- Donald Sutherland, Kevin Spacey, Matthew McConaughey, Samuel L. Jackson, Sandra Bullock
- Maat:
- USA
- Pituus:
- 149 min
- Genret:
- Draama, Trilleri
Joel Schumacherin tuotanto ei ehkä ole kokonaisuutena niitä kaikkein loistavimpia, mutta kyllä Formulamestarin kaima osaa kinkkiset aiheet leffoilleen valita. Tällä kertaa aiheena on John Grishamin debyyttiromaani A Time to Kill sekä sen esittämä oikeusmaailman moraalinen kysymys.
Schumacher on pitkällä urallaan muuntanut jo aiemmin Grishamin kirjan leffaksi (Päämies), mutta On aika tappaa on näistä projekteista se kunnianhimoisempi. Heti alussa kaksi rankan näköistä rasistisikaa kertovat mitä ajattelevat mustista, ja hetkeä myöhemmin he jo raiskaavatkin 10-vuotiaan pikkutytön. Kun tytön isä (Samuel L. Jackson) toteuttaa verisen kostonsa, visainen probleema onkin valmis: silmä silmästä vai eikö sittenkään?
Ongelmaa vaikeuttaa se, että yleisellä tasollakin tarkasteltuna tuomiot mustan miehen murhatessa valkoisen ovat paljon ankarammat kuin valkoisen murhatessa mustan. Ei siis riitä, että juttua tarkasteltaisiin pykälien lävitse ja koston oikeutuksen kannalta, vaan kaikkeen liittyvät lisäksi rotujen välinen kuilu ja tällä kertaa myös KKK.
Matthew McConaugheyn esittämä nuori, ja menestyksestään huolimatta kokematon, puolustusasianajaja Jake Tyler Brigance saa hoidettavakseen tapauksen, josta aiotaan tehdä iso keissi. Kevin Spacey puolestaan on D.A. Rufus Buckley, häikäilemätön juonittelija ja jutun syyttäjä. Grishamtyylinen oikeussalidraama on valmis alkamaan!
Leffan ongelmaksi muodostuu lopulta juuri tuttu grishamhenkinen venyttely ja elämää suurempi paatos, jossa lakipykäliä venytetään oikeudentajun mukaan – ja toisinpäin. Grisham on varmasti särmä kirjoittaja ja lain asiantuntija, mutta että aina se sama kaksi ja puolituntinen stoori. Pitemmän päälle nämä stoorit voivat unhoittua pääkopasta nopsaan. Vai muistatteko vielä Pelikaanimuistion? Tai Firman? Tai kenties Päämiehen?
No, oikeastaan on turhaa morkata 90-luvulla eniten kirjoja myynyttä kirjailijaa, mutta siirto valkokankaalle ei kaikkien massiivisempien stoorien kohdalla ole helppoa. Leffa on vieläpä ilmestynyt Grishamia leffaksi! -buumin huippukohdassa, eikä ole outoa, että se ei upeasta castingista huolimatta kuulu klassikoiden joukkoon.
Casting pelastaa paljon: harvoin leffassa on nähty tällaista tähtijoukkoa kuten nyt. Samuel L. Jacksonia ei turhaan kutsuta Hollykylän cooleimmaksi tyypiksi ja laatua piisaa myös kostonenkelinä toimivan isän osassa. Pääosan vetävä McConaughey on aluksi rooliinsasopimattoman oloinen, mutta viimeistään tunnin jälkeen äijän rento asenne menee läpi. Ei tosin huippuarvosanoin.
Vuonna 1996 elettiin aikaa ennen 24:sta, mutta silti Kiefer ”Jack Bauer” Sutherlandin säntäily veljensä puolesta kostavana rasistihemmona on hiukan kornin oloista – no, parransänki ja vakava ilme ovat sentään on tuttuja. Pienessä sivuosassa oleva isäpappa Donald suoriutuu paremmin. Kevin Spaceylle rooli ei oikein istu, suurempaa osaa olisi kaivattu. Nyt homma toimii vasta lopussa. Speedin tuoman julkisuuden vuoksi (keksiikö joku muita selityksiä?) mukaan on kikkailtu välillä ulapalla oleva Sandra Bullock. Eikä nyt puhuta siitä Speed II:n ulapasta.
On aika tappaa esittää tarinan koston loppumattomasta kierteestä. Oikeussalikohtaukset hidastavat menoa ja homma kestää aivan liian kauan. Silti Schumacher taitaa nämä tunteita ja oikeudentajua herättävät aiheet. Kuvauksellisia huippukohtia on muutama, ja esimerkiksi alun välähdykset pikkutytön kohtalosta tai loppupuoliskon rotukiihkoiset taistot ovat pelottavia, kyllä siinä kohdassa varmaan monikin olisi hakenut aseen kaapista ja miettinyt, että olisiko nyt aika tappaa. Ja luoda maailmaan lisää vihaa...
Kaksi nuorta rasistia päättävät raiskata 10-vuotiaan mustan tytön. He raiskaavat ja pahoinpitelevät pienen puolustuskyvyttömän tytön. Pojat joutuvat oikeuteen siitä, mutta tytön isä Carl Lee Hailey (Samuel L. Jackson) ampuu pojat heidän matkalla oikeussaliin. Nuori huippujuristi Jake Tyler Brigance (Matthew McConaughey) ottaa jutun hoidettavakseen. Toisen pojan veli (Kiefer Sutherland) päättää koota Klu Klux Klanin koolle kostoaikeissa ja synnyttää kaupungin sisäisen sodan.
Pidän rasismista kertovista elokuvista. Rasistien rankaiseminen on aina suurta iloa, mutta tässä keskitytään vähän eri tavalla aiheeseen. Tämä kertoo mustien asemasta Yhdysvalloissa.John Grishamin romaanin pohjalta tehty On aika tappaa perehtyy aiheeseen oikein kunnolla. KKK pyörii mukana, rasistisia töitä tehdään, mutta samalla pohditaan mustien asemaa valkoisten seassa.
Elokuva ei ole oikeastaan trilleri, vaikka monesti se niin luokitellaankin. Kyseessä on enemmän draamapainotteinen kuvaus valkoisesta juristista mustan miehen asianajajana ja KKK:n ilkitöiden uhrina. Mielenkiinnolla tämän jutun etenemistä seuraa, eikä pitkästä kestosta huolimatta ehdi nukahtamaan. Myös vähän ajattelemisen aihetta on tarjolla. Tarinalla on kieltämättä erittäin hyvät lähtökohdat.
Monia nimiukkoja on saatu mukaan. McConaughey nähdään nuorena mainetta saaneena asianajajana ja onnistuu roolissaan kohtalaisesti. Samuel L. Jackson vakuuttaa kärsivän isän roolissa, mutta ukko ei silti vedä elämänsä parasta roolia. Kevin Spacey näyttelee Brigancen vihollista eli syyttäjää ihan hyvin. Homma on vedetty vähän ruutiinilla ja rooli on ehkä vähän liian pieni, että Spacey pystyisi todella näyttämään taitosi. Snadra Bullock ei pysty oikein koskaan vakuuttaman, eikä pysty oikein nyttenkään Brigancen apulaisena. Naamaltaan paremmin tunnettu, kuin niemltään oleva Oliver Platt vetää sen saman hänelle tutun renttumaisen sivuroolin. Yleensä inhottava, mutta tällä kertaa mainio Donald Sutherland tekee pienen sivuroolin Brigancen opettajana ja hänen poikansa Kiefer Sutherland esittää aika pökkelösti veljensä puolesta kostavaa idioottia. Jotkut näyttelijät siis onnistuvat rooleissaan hyvinkin, mutta toiset taas ei.
Muuten leffa olisi erittäin hyvä, mutta muutamat näyttelijät onnistuvat vähän ottamaan siitä makua pois. Tämä on ohjaaja Schumacherin toinen Grishamin kirjaan perustuva elokuva ja ehdottomasti niistä parempi. Molemman rainan, Päämiehen ja tämän, vika löytyy ohjauksesta. Ohjaus saa nämä näyttämään b-luokan jännäreiltä. Muutamat sivujuonet jäävät kesken, eikä juttua ole jaksettu viimeistellä kunnolla.
Ihan huono tämä ei tuosta kaikesta huolimatta ole, sillä On aika tappaa on joka tapauksessa toimiva jännitysdraama, joka käsittelee vakavia ja mielenkiintoisia aiheita. Silkalla mielenkiinnollahan tätä loppuun asti seuraa. Varsinkin oikeussalikohtaukset tuovat puhtia peliin. Schumacher ei kumminkaan ole jaksanut ottaa elokuvaa ihan niin vakavasti, kuin ehkä olisi pitänyt, siispä tästä tuli vain vähän keskitasoa ylempää tavaraa.
Pituudesta huolimatta tämän jaksaa katsoa loppuun ja nautittava elokuva tämäkin on, mutta jos rasismista kertovat leffat kiinnostaa, niin suosittelen mieluummin elokuvaa Mississippi palaa. Kolme tähteä on juuri sopiva arvosana tälle pläjäykselle. Enemmän puhtia ja vähemmän tylsyyttä olisi hieman jopa parantanut tätä rainaa.























































