Vuonna 2011 nähtiin ensimmäisen kerran Chris Hemsworth seikkailemassa punaisessa viitassaan, isoa vasaraa mukanaan kantaen. Mies rymisteli, karjui ja otti mittaa ilkeästi veljestään Lokista (Tom Hiddleston). Vuonna 2012 kaksikko seikkaili jälleen, sillä vuorossa oli The Avengers, jossa Thor (Hemsworth) sai kaverikseen muutaman muunkin supersankarin, mutta pääpahiksena seikkaili edelleen Loki. On vain siis loogista, että vuonna 2013 Hemsworth ja Hiddleston seikkailevat jälleen yhdessä, nyt Thorin jatko-osassa, joka kantaa nimeä Thor: The Dark World. Elokuvan käsikirjoittivat jo edesmennyt Don Payne, joka kirjoitti myös useita The Simpsons jaksoja ja Robert Rodat, joka muistetaan parhaiten Saving Private Ryan elokuvan käsikirjoituksesta. Elokuvan ohjaaja Alan Taylor on tunnettu parhaiten tv-sarjojen ohjaajana, sillä miehen ansioluetteloon kuuluvat muun muassa The Sopranos, Oz, Mad Men ja Game of Thrones.
The Dark World jatkaa siitä, mihin Avengers jäi. Loki (Hiddleston) on kukistettu ja paha veli laitetaan lukkojen taakse Asgardiin. Thor (Hemsworth) käy heiluttelemassa vasaraansa ympäriinsä, sillä yhdeksän maailmaa ovat sekasorrossa Lokin aiheuttaman tuhon vuoksi. Asiat näyttävät vihdoin rauhoittuvan ja Thor palaakin Asgardiin, jossa hän saa kuitenkin kuulla, että harvinainen ilmiö, konvergenssi, jolloin kaikki yhdeksän valtakuntaa ovat linjassa, on lähellä. Ilmiö voi aiheuttaa arvaamattomia fysiikallisia heittoja, jolloin materiaa voi matkata valtakunnasta toiseen. Maassa Jane Foster (Natalie Portman) haikailee yhä ukkosenjumalan perään ja luulee jo löytäneensä Thorin, mutta törmääkin konvergenssin aiheuttamaan häiriöön ja siirtyy täysin toiseen maailmaan, jossa hän löytää Aetherin, muinaisen pahuuden, joka haudattiin aikakausia sitten.
Aetherin luoja, Pimeä Haltija Malekith, otti yhteen jo Odinin isän, Borin kanssa aikakausia sitten, mutta hävisi taistelun silloista Asgardin hallitsijaa vastaan. Taistelun jälkeen Aether päätettiin haudata niin syvälle, että sitä ei enää löydetä. Asgardien tietämättä Malekith kuitenkin pakeni ja kun Jane Foster löytää Aetherin, herää myös Malekith, joka janoaa kostoa ja palaa halusta tuhota koko universumi.
The Dark Worldin perusjuoni on siis melko yksinkertainen. Loki on korvattu pääpahiksen roolissa muinaispahis Malekithina (Christopher Eccleston), joka sotureineen laittaa heti kerralla ranttaliksi. Valitettavasti Malekith ei hahmona tarjoa kovinkaan paljoa ja jääkin melko laimeaksi ”pahikseksi”. Hahmo ei ole kovinkaan vakuuttava, eikä omaa Lokin viekkautta. Paljon vakuuttavampi onkin Malekithin oikea käsi Algrim (Adewale Akinnuoye-Agbaje], joka tuhoaa ja raivoaa varsin vakuuttavasti. Lokiakaan ei ole kuitenkaan unohdettu täysin ja elokuva tasapainotteleekin ”hyvä Loki – paha Loki”-asetelmalla pitkin elokuvaa. Juoni ei muuten tarjoakaan kovin paljoa yllätyksiä, sillä se pysyy melko suoralinjaisena alusta loppuun ja juonikuviot ovat melko helposti arvattavissa, kuten päivänselvä ”Hei, otetaan nyt Lokikin kuitenkin mukaan!” käänne alleviivaa. Toisaalta päivänselvä juonenkäänteet sopivat elokuvaan varsin hyvin, sillä The Dark World jatkaa samalla linjalla kuin The Avengers – se ei ota itseään liian tosissaan. Toki se on välillä melko synkkäkin elokuva, mutta siinä on sopivasti myös pientä huumoria, jotka keventävät elokuvaa ja tekevät siitä huomattavasti rennomman.
The Dark World on toimiva elokuva, jonka kruunaa sen varsin tyylikkäät taistelukohtaukset. Se on muutenkin visuaalisesti todella kaunis, vaikkakin katsojalle tulee joissain kohdissa melko selvästi mieleen Star Wars-elokuvat. Tämä ei isommin haittaa, sillä elokuva on muuten visuaalisesti todella näyttävä. Asgard on uskomattoman kaunis jumalten kaupunki, kun taas Dark World on karuja, jylhiä ja synkkiä maisemia täynnä. Elokuvan taistelukohtaukset ovat myös hienoa katseltavaa, vaikkakin elokuvan lopputaistelu on pienoinen pettymys. Taistelukohtauksia on tarpeeksi, mutta ei kuitenkaan liikaa, jonka vuoksi myös elokuvan pituus pysyy hyvin kurissa. Hieman alle parituntinen The Dark World on juuri sopivan mittainen ja elokuva osoittaa hienosti sen, että ei elokuvan tarvitse olla massiivisen pitkä ollakseen hyvä.
Näyttelijäsuoritukset ovat elokuvan parasta antia. Koko homman vie taas Tom Hiddleston, joka pyyhkii lattiaa muiden näyttelijöiden suorituksilla. Hiddleston onkin noussut fanien suureen suosioon ja Thor-elokuvien osalta Loki onkin suositumpi hahmo, sillä Hiddleston on vain niin uskomattoman hyvä. Veijarimainen hymy ja vahva näytteleminen tekevät miehestä helposti muistettavan ja Hiddleston hoitaa roolinsa uskomattoman varmasti. Vuonna 1981 syntyneellä Hiddlestonella tulee olemaan varmasti todella loistava ura edessään, sillä hän on onnistunut luomaan jo melkoisen fanikultin ja miehen näytteleminenkin on todella hyvätasoista. Pokkasipa Hiddleston parhaan pahiksen pystinkin MTV:n palkintogaalassa. Chris Hemsworth on vahva ukkosenjumala Thorina, vaikkakaan mitään huikeita näyttelijänlahjoja suoritus ei sinänsä vaadikaan. Riittää, että Hemsworth ärjyy, heittelee one-linereita tyyliin ”I accept your surrender” ja pistää pahiksia turpaan. Natalie Portman jää elokuvassa hieman tausta-alalle, mutta hoitaa roolinsa Jane Fosterina tarpeeksi hyvin. Elokuvan sivurooleissa nähdään Anthony Hopkins, Zachary Levi, Ray Stevenson, Idris Elba, Rene Russo ja Stellan Skarsgård, jotka suoriutuvat rooleistaan varsin pätevästi.
Thor: The Dark World on loppujen lopuksi todella hyvin onnistunut elokuva, joka viihdyttää todella hyvin kestonsa ajan. Sitä ei ole pilattu liialla pituudella, eikä taistelukohtauksiakaan ole liikaa. Elokuva ei ota itseään liian tosissaan ja vaikka juoni onkin yksinkertainen ja käänteet ennalta-arvattavia, on elokuva silti viihdyttävä toimintaelokuva alusta loppuun.
