David Cronenbergin ohjaama Videodrome kertoo pienen satelliittikanavan johtajan Max Rennin, jota James Woods melko hajuttomasti esittää, matkasta hulluuteen ja illuusioihin Videodrome-nimisen epätodellisuuden pakottamana.
Alussa Renn saa vihiä uudenlaisesta kaapelikanavasta, Videodromesta. Tällä uuden ja uljaan TV:n areenalla esitetään sadistista ohjelmaa, jossa ruoskat ja muut kidustusvälineet tulevat kunnolla käyttöön. Renn alkaa ottaa selvää asiasta, etsiihän hän omalle kanavalleen jotakin mikä todella räjäyttäisi potin ja Videodromen tarjoama ohjelmisto saattaisi olla juuri sitä. Asiat mutkistuvat kun Rennin tuore naisystävä, radiopsykologina toimiva Nikki Philips (Deborah Harry) kiinnostuu myös Videodromen tarjoamasta sadomaso-materiaalista ja lähtee paikan päälle hakemaan jotakin uutta elämäänsä. Philips jää luonnollisesti sille tielleen ja kun Renn näkee tämän Videodromella, alkaa Rennin oma tutkimusmatka Videodromen salaisuuden selvittämiseksi. Arvoituksessa on mukana myös videokirjeisiin luottava, asunnottomille ja köyhille TV-hoitoa tarjoava professori Brian O’Blivion, joka tuntuu uskovan TV:n auttavan syrjäytyneitä palaamaan sivistyksen pariin.
Elokuvassa on hyvää se, että se ei tee jakoa hyviin ja pahoihin. Videodromen takapiruna häärivä silmälasitehtailija Convex, jota Leslie Carson näyttelee melko herkullisesti, vaikka miehelle ei paljon ruutuaikaa tai mahdollisuuksia annetakaan, ja vastapoolina Brian O’Blivionin tytär ajavat molemmat omaa etuaan eikä kumpikaan puoli ole selvästi musta tai valkoinen. Renn joutuu elokuvan aikana molempien manipuloimaksi ja lopulta mies on itse kuin videonauhuri, ohjelmoitavissa toteuttamaan mitä tahansa.
Elokuvan visuaalinen ilme on varsin tyylikäs ja efektit näyttävät vieläkin mukavan verisiltä. Äänimaailma jää jokseenkin mitäänsanomattomaksi, olisin kaivannut rohkeampaa musiikin käyttöä tunnelman tehostamiseksi.
Videodrome on loppujen lopuksi vain lievillä kauhuelementeillä maustettu tarina jälleen yhdestä maailmanvalloitussuunnitelmasta ja salaliitosta. Elokuva tosin jättää muutamia ajatuksia ilmaan: pystyisikö TV:llä manipuloimaan ihmisiä salakavalasti ja koska TV-ohjelmien sisällön raja tulee vastaan.
Elokuvan mielenjäävä ja tyylikäs loppu ansaitsee lisäkiitoksen.
Long live the new flesh!
