Me 80-luvulla syntyneet muistamme jotenkuten 90-luvun. Silloin Suomi voitti jääkiekon maailmanmestaruuden ja Ruotsissa tehtiin karmivaa teknomusiikkia. Myös muuan tunnettu rock-muusikko tappoi itsensä. Kyseessä oli tietysti Kurt Cobain. 90-luku – voi, kun sinne voisi päästä takasin! Silloin kaikki oli hyvin vai oliko nyt sittenkään?
The Wackness alkaa, kun Luke Shapiro (Peck) on Dr. Squiresin (Kingsley) vastaanotolla. Lukella Squiresilla on hyvät välit. Tohtori kutistaa nuoren miehen kalloa, ja saa vastalahjaksi pussillisen maria. Vastaanotoilla selviää, ettei Lukella koskaan ole ollut naista, tästä siis johtuvat kaikki ongelmat. Sillä ei ole mitään tekemistä asian kanssa, että vanhemmat riitelevät koko ajan kotona. Luken on saatava pesää ja pian, koska nuorena pitää saada elää ja kokea asioita. Asiaa ei helpota se, että Luke on ihastunut Squiresin tytärpuoleen, Stephanieen.
Elokuva kuvaa rennolla asenteella 90-lukua, ja antaa sille pientä nostalgia-arvoa. Asenteet, tyylit ja etenkin musiikit kuvastavat loisteliaasti ysäriä. Musiikkipuolella pauhaavat ajan kovimmat rap-biisit. En ole mikään suuri hip hop -kulttuurin ystävä, mutta myönnettävä on, että leffan biisit sopivat mihin tahansa kohtaukseen kuin nenä päähän.
Josh Peckin esittämä Luke on perusvarma juntti, jonka naama saa aika ajoin pienen vihanpunan kasvoille. Viha on tällä kertaa hyvästä, sillä Peck tulkitsee hahmonsa juuri niin kuin pitääkin. Eihän kukaan voi tykätä High School -luuserista, jonka ainoa tavoite on päästä pukille ja myydä pilveä. Vasta lopussa Lukelle voidaan antaa sympatiapisteitä oikeista mutta vaikeista valinnoista. Ben Kingsley sen sijaan on alusta asti sympaattinen loppuun palanut kallonkutistaja, joka hakee lohtua nuoresta Lukesta. Kingsley vetää roolinsa paikoitellen äärimmäisyyksiin. Tuntuu kuin näyttelijällä itsellään olisi samantapaisia vanhenemisen tuskia.
Ohjaaja Jonathan Levine on onnistunut luomaan yhtä aikaa hauskan ja vakavan elokuvan, joka tuntuu aidolta. Vasta toisen elokuvansa ohjannut Levine saattaa hyvinkin olla tulevaisuudessa yksi independent -elokuvateollisuuden kantavia nimiä. Ainakaan The Wackness ei heikennä miehen osakkeita ollenkaan.
