Väkivalta on finaalissa suorastaan symbolista.

25.3.2010 02:33

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Alkuperäinen nimi:Dead or Alive: Final
Valmistusvuosi:2002
Pituus:86 min

Päätösosassa Takashi Miike siirtää Riki Takeuchin ja Shô Aikawan esittämät henkilöt tulevaisuuden kolkkoon dystopiaan Jokohamassa. Miiken ehdottoman näkemyksen lisäksi mukana on hongkongilaista liikkeen estetiikkaa ja varsin johdonmukaisena pysyttelevä juoni, mutta päätösosa lopettaa itsensä samalla riehakkaalla omituisuudella millä esikoisosa lopetti itsensä.

Niljaista ja ankeaa Jokohamaa johtaa Woo (Richard Chen), joka pakkomielteenä on ihmiskunnan lisääntymisen lopettaminen ja apuna hän käyttää lääkkeitä, propagandaa, kovanaamoja ja pakkohomoseksuaalisuutta. Luonnollisesti kapinointia esiintyy ja Takeshi Honda (Riki Takeuchi) on kapinoinnin murskaaja. Ryô (Shô Aikawa) taas on yli-inhimillinen replikantti (sanavalinta on tarkoituksellinen) joka sotkeutuu kapinallisten asioihin. Nämä kaksi osapuolta ovat vastakkaisilla puolilla sotaa, mutta ajautuvat henkilökohtaiseen yhteenottoon.

Siinä missä esikoisosassa Riki Takeuchi näytteli rikollista ja Shô Aikawa lainvalvojaa on roolitus kääntynyt päälaelleen kuin katsoakseen eri puolelta samaa tapahtumaa. Takeuchi pääsee revittelemään suorastaan hartiavoimin raivokkaana Hondana jolle on varattu kaikista rampauttavimmat kohtaukset. Aikawa toimittaa vakaan ja lämpimän työn vanhana replikanttina jota olemassaolonsa dilemma ei kovinkaan paljoa vaivaa. Aikawan tasainen suoritus muodostaa toimivan vastakohdan Takeuchin revittelylle.

Richard Chen niljaisena Woona on arkipäiväisessä, mitättömässä olemuksessaan harvinaislaatuisen uhkaava roisto ja tämän ainoa alleviivaavan ilkeä kohtaus on jyrkässä eroavaisuudessaan erityisen kolkko, joskin lopun tullessa on fanaattisella diktaattorillakin sanat kadoksissa.

Finaaliosa trilogiassa noudattaa samaa unenomaisen rauhallisuuden ja räjähtävän überultraväkivallan yhdistelmää, joskin überultraväkivalta on scifi- ja kungfumausteita omaavassa kolmannessa osassa muuttunut suorastaan symboliseksi ja kesyyntyn pelkäksi väkivallaksi. Miiken käsialan kuitenkin tunnistaa ja lopputulos on hyvä elokuva, joskin trilogia itsessään on varsin löyhä kokonaisuus.

Arvosteltu: 25.03.2010

Lisää luettavaa