Tohtori Martin Harrisin (Liam Neeson) matka tiedekonferenssiin Berliiniin ei todellakaan suju suunnitelmien mukaan. Ukkoa kuljettava taksi syöksyy sillalta jokeen, ja Harris vajoaa neljäksi päiväksi koomaan. Herättyään tavaransa kadottanut ja muistinmenetyksistä kärsivä mies suuntaa tapahtumaa isännöivään hotelliin ja takaisin vaimonsa luo. Ikävä kyllä Harris saa huomata, että hänen identiteettinsä on varastettu perusteellisesti, ja täysin vieras mies (Aidan Quinn) elää hänen elämäänsä. Tilannetta mutkistaa rouva Harris (January Jones), joka väittää Neesonin naaman olevan täysin vieras ja sukeltaa mieluummin Quinnin kainaloon. Raivoisa ja hämmentynyt Harris päätyy yksin vieraaseen kaupunkiin jäljittämään totuutta.
Unknown menee asiaan sopivan nopeasti. Vieraassa maassa passinsa, muut matkatavaransa ja osan muististaan menettäneen Harrisin epätoivoisia pyristelyjä selviytymiseksi seurataan leffan alkumatka, ennen kuin Harris alkaa epäillä, että joku haluaa hänet kokonaan pois kuvioista. Ennen toimintaan syöksymistä on viisasta juurikin kuvata Harrisin ahtaalle ajettu tilanne. Tämä luo leffalle sopivan epätoivoisen ilmapiirin. Samaa tunnelmaa pitävät yllä kuvat pimeästä, tummilla tai viileillä värisävyillä täytetystä ja kevyen lumisateen verhoamasta Berliinistä. Flavio Labianon kuvaus toimii paitsi kaupunkimiljöön, myös henkilöiden taltioinnin suhteen. Joka kerta kun Harrisin todellisuuskuva horjuu, kamera alkaa hellävaroen kallistua oikealle tai vasemmalle. Epävakaan tilanteen ilmentäjänä temppu on halvahtava, mutta toimiva. Vainoharhaisuus onkin yksi leffan merkittävimmistä valteista, kun Harris saa epäillä vuoroin ympäristöään, vuoroin omaa mielenterveyttään. Jälkimmäistä katsoja ei kuitenkaan ikävä kyllä pääse kyseenalaistamaan, sillä alkutekstijakson aikaiset tapahtumat varmistavat missä mennään.
Markkinointimateriaali on ottanut irti kaiken hyödyn parin vuoden takaisesta yllätyshitistä Taken: trailerin perusteella Liam Neeson repii jälleen maan tasalle eurooppalaista pääkaupunkia saadakseen selville haluamansa. Unknown on kuitenkin lähempänä ekaa Bourne-leffaa Medusan verkko kuin edellä mainittua Luc Besson -tuotosta (älkää Taken-fanit hätäilkö, Ranskan leffamoguli työstää jo jatko-osaa). Oman henkilöllisyyden metsästys antaa Neesonille tilaa hengittää ja näyttää, ettei hän turhaan ole pysynyt vetovoimaisena tähtenä. Toisaalta tuttua toimintapappaa haluavat saavat oman osansa, kun Neeson pakenee ja ojentaa takaa-ajajiaan. Sivuosien esittäjistä jäävät mieleen vielä vanhemmat papat Bruno Ganz ja Frank Langella, joiden vähäeleinen yhteinen kohtaus kumpuaa vuosikymmenien tuomaa taitoa ja kokemusta.
Leffa perustuu Didier van Cauwelaertin romaaniin Out of My Head, jossa kohtalokas auto-onnettomuus tapahtuu Pariisissa ja lopputapahtumat Jenkeissä. Tapahtumien siirtäminen Berliiniin on monella tapaa ollut fiksu veto. Ensinnäkin leffa toimii huikeana matkailumainoksena kyseiselle kauniille kaupungille, mitä nyt välillä käydään kolkuttelemassa laittomien maahanmuuttajien kotiovia. Esimerkiksi taksin suistuminen Oberbaumbrückelta Spree-jokeen tai takaa-ajo Friedrichstraßen läpi ovat ympäristön kannalta mykistävän kauniita. Toiseksi tuore ympäristö piristää toimintakohtauksia, jotka olisi voinut jälleen kerran tulla sijoitetuiksi esim. Chicagoon (ja tulla kuvatuiksi Prahassa). Lisäksi Berliinin historia vainoharhaisen kylmän sodan jaettuna kaupunkina toimii, ja sen lähihistoria vakoilijoiden kätkeytymiskolona, epävarmuuden tyyssijana ja kahden vastakkaisen elämäntavan kohtaamispaikkana nousee tukemaan leffan juonellisesti horjuvaa loppua.
Leffan ongelmaksi nousee se, ettei Harrisin arvoituksessa oikea kysymys ole siinä kuka tai mikä on kaiken takana vaan se miksi kaikki tapahtuu. Jos Harris olisi ollut lähempänä tavallista kaduntallaajaa, elokuva olisi voinut korostaa kadonneen identiteetin hämmentävää ja kouraisevan pelottavaa arvoitusta. Vaan päähenkilö on tiedemies, ja kaupungissa on merkittävä tapahtuma, joten kaiken taustalla olevan salaliiton niskoille kohdistuu tuplapaineet olla suorastaan virheetön. Itse käänne ei ole täysin huono, mutta leffalla on silti niskoillaan odotukset, joita se ei millään pysty lunastamaan. Toisaalta vaikka juoni ei kestä kalkkiviivoille täysin kunnialla, Ottolapsi-ohjaaja Jaume Collet-Serran ote elokuvaansa pitää. Tässä tasaisesti rytmitetyssä ja vakaasti etenevässä trillerissä vainoharhojen ja epätoivon täyttämä tunnelma kestää Isoon Paljastukseen saakka. Unknownin lopputwisti saattaa joiltain osin olla yhtä hukassa kuin päähenkilönsä ennen sitä, mutta muilta osin elokuva on loistavaa viihdettä ja suosittelemisen arvoinen kissa-ja-hiiri -leikki.
