Peter Jacksonin megalomaaninen Tolkien- filmatisointi on hieno hanke, vaikkakin liikkuu vaarallisilla vesillä. Jo Kahta tornia edeltänyt Sormuksen ritarit osoitti, että välillä yritettiin hiukan liikaa. Toisaalta tällaisen klassikon kanssa ei sovi leikkiäkään, koska muuten saa niskaansa lauman örkkejä ja muita Tolkien- persoonia, jotka eivät tietenkään tykkää lepsuilusta ja kompromisseistä.
Kaksi tornia jatkuu suoraan siitä, mihin Sormusten ritarit jäi. Pientä flashbackiä heitetään kehiin Frodon (Elijah Wood) unessa, mutta se ei selvennä tarinaa yhtään, ellei sitä entuudeltaan tunne. Apostolin kyydillä jatketaan yli vuorien, soiden ja läpi metsien. Frodo ja hänen herttainen puutarhurinsa Sam (Sean Astin) ovat menossa tuhoamaan pahamaineista sormusta, Pippin (Billy Boyd) ja Merri (Dominic Monaghan) harhailevat puuhaltijoiden luo ja Aragorn (Viggo Mortensen), haltija Legolas (Orlando Bloom) sekä kääpiö Gimli (John Rhys-Davies) lähtevät sotaan. Uusina hahmoina mukaan tulevat Klonkku, Boromirin kostoa janoava veli, kiero Girma, kaunis Eowyn ja hänen isänsä, sairas kuningas. Skitso Klonkku (Andy Serkis) lupautuu sormusta havitellen Frodon ja Samin oppaaksi ja Eowyn taas havittelee Aragornia.
Velhot ovat suunnannäyttäjiä, jotka liikuttavat tarinaa uuteen suuntaan aina kuvassa pistäytyessään. Pahan kätyrin, Sarumanin (Christopher Lee), teot vain pahenevat, mutta silti Kaksi tornia näyttää Sormusten ritareita valoisammalta. Huumoria on siroteltu tasaisesti koko leffaan. Siitä vastaa lähinnä Indiana Jonesistakin tuttu John Rhys-Davies. Toimintaa on paljon ja kolmessa tunnissa ehditään tekemään ruumiita läjittäin. Tehostenikkarit ovat tehneet yleisesti ottaen hyvää työtä (vars. Klonkku on ensiluokkainen esimerkki hienosta animoinnista), mutta onko tosiaan tarpeellista rakentaa niin pitkiä taistelukohtauksia? Vähemmästäkin kävisi selväksi, että se on sota nyt ja äijiltä lähtee henki.
Kahden tornin näytteljäsuoritukset ovat parempia kuin ensimmäisen osan, jossa esim. Ian McKellenin Gandalf oli paikoin luvattoman amatöörimäinen kyhäelmä partansa ja hattunsa kätköissä. Outoa, vaikka kaikki kolme osaa on kuitenkin kuvattu yhtä aikaa.
