Babel on Alejandro Gonzáles Iñárritun kolmas pitkä elokuva. Jokaisessa elokuvassa tavataan paljolti samoja teemoja, kuten tuskaa ja kuolemaa. Iñárritu myös onnistuu hyvin siirtymään elokuviensa tapahtumapaikasta toiseen. Amores Perrosissa ollaan Mexico Cityssä ja 21 Gramsissa pyöritään Yhdysvalloissa. Babel sen sijaan pyörii paljon isommissa ympyröissä. Tässä ollaan Yhdysvaltojen ja Meksikon rajaseudulla, Marokossa ja Tokiossa.
Kuten Iñárritun aiemmatkin elokuvat, niin tämäkin kertoo useamman eri ihmisen tarinat, joiden vaiheet nivoutuvat yhteen. Marokossa seuraamme erään kylän elämää ja amerikkalaista pariskuntaa. Yhdysvaltojen ja Meksikon rajaseudulla puolestaan meksikolainen lastenhoitaja menee kahden hoidossaan olevan lapsen kanssa poikansa häihin. Tokiossa taas seuraamme kuuroa teinityttöä.
Iñárritu käsittelee elokuvissaan todella hienosti lukuisia ihmisiä koskevia asioita. Babel ottaa esille ihmisten väliset kommunikointi- ja kulttuurimuurit. Kommunikointi voi olla vaikeaa, jos on eri kieli ja jos vielä on erilaiset kulttuurit. Babel ottaakin asian hyvin esille ja näyttää, millaisia vaikutuksia sillä voi olla, jos ihmiset eivät kykene ymmärtämään tai eivät edes kuuntele toisiaan. Voidaan jopa tuntea ennakkoluuloja vierasta kulttuuria kohtaan. Väärinkäsitykset johtavatkin seurauksiin, joita ei kukaan halua. Muun muassa alun ampumisen amerikkalaiset tulkitsevat terrorismiksi, eivätkä suostu uskomaan mitään muuta. Kulttuurien ja kielten tuntemuksen vähäisyys aiheuttaa sen, että kaikki tulkitsevat väärin tai eivät vain ymmärrä. Tässä elokuvassa kukaan ei halua kenellekään pahaa, mutta asiat tulkitaan väärin.
Kuten Iñárritun aiemmissakin elokuvissa, niin tässäkin tarina kerrotaan episodimaisesti ja tapahtumat esitetään epäkronologisessa järjestyksessä. Ja Iñárritu saa sen toimimaan todella hyvin. Tarinat ovat melko itsenäisiä, mutta ne nivoutuvat upeasti yhteen. Aika ja paikka vaihtuvat todella sulavasti, ja katsoja pysyy todella hyvin perillä siitä, mitä tapahtuu missäkin vaiheessa. Ja vaikka tapahtumapaikat sijaitsevatkin kaukana toisistaan, niin silti Iñárritu saa pidettyä elokuvan kasassa, eikä tapahtumapaikkojen vaihtuminen tapahdu töksähtäen.
Myös tunnelmaan on panostettu loistavasti. Iñárritun ilmaisu on tunnistettavaa. Babelin tunnelma on melko synkkä, joskaan ei ihan yhtä synkkä kuin 21 Gramsissa, mutta lähelle Amores Perrosin tunnelmaa päästään. Mutta traagistenkin hetkien sekaan on saatu hyvin hieman kepeämpiäkin tilanteita. Myös musiikkivalinnat on tehty hyvin. Jokaisessa tilanteessa soi juuri oikeanlainen musiikki. Babelissa on onnistuttu todella hyvin kuvamaan niin Marokon erämaata kuin öistä Tokiotakin.
Myös näyttelijävalinnatkin on tehty hyvin. Brad Pitt tekee yhden parhaimmista suorituksistaan ja mies jopa näyttää tässä ikäiseltään. Myös Cate Blanchett tekee todella upeaa työtä. Kuuroa japanilaistyttöä näyttelevä Rinko Kikuchi on omassa roolisuorituksessaan todella loistava. En sitten kommentoi, miten uskottavaa hänen viittomakielensä on, mutta loistavaa roolityötä silti. Meksikolaisnäyttelijät tekevät myös loistavaa työtä. Pakko vielä sanoa, että marokkolaisten näyttelijät ovat todella loistavia, vaikkei kellään ole juurikaan kokemusta hommasta.
Babel on todella hieno elokuva, joka herättää ajatuksia. Kyseessä on ehdottomasti vuoden 2006 parhaimpia elokuvia, jolle olisi useammankin Oscarin suonut.
nimimerkki: Ville
