Työttömyys ei ole varsinaisen hauska aihe

17.2.2003 07:30

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Käsikirjoittajat:
Alkuperäinen nimi:The Full Monty
Valmistusvuosi:1997
Pituus:91 min

Työttömyys ei ole varsinaisen hauska aihe, mutta siitäkin on tähän elokuvaan löydetty iloinen puoli. Moni työtön on varmaankin harkinnut oman yrityksen perustamista tai vastaavaa, mutta harva on keksinyt omalle yritykselle yhtä erikoista alaa kuin nämä brittimiehet.

Sheffield oli 25 vuotta sitten rautateollisuutensa ansiosta merkittävä englantilainen kaupunki. Teollisuus on kuitenkin loistovuosien jälkeen kokenut kovia, ja kaupunkia vaivaa muun Englannin tavoin suurtyöttömyys. Joukko entisiä rautatyöläisiä on kokoontuu päivittäin työnhakukurssilla, kunnes Chippendales-miesstrippariryhmä saapuu paikkakunnalle. Rahanpuute ajaa entiset tehdastyöläiset toivottomiin, tai ainakin siltä näyttäviin tekoihin. Miehet päättävät perustaa oman strippariryhmän ja uskovat paikkakuntalaisten naisten maksavan tavallisten miesten näytöksestä vähintäänkin yhtä paljon kuin treenattujen ja kiillotettujen Chippendalesien näytöksestä. Alku aina vaikeaa, mutta monet asiat, kuten tanssi, ovat helpommin opittavissa kun löytää arkisesta elämästä jotain vastaavaa, tuttua. Lisää harmaita hiuksia miehille aiheuttavat pienet yksityiskohdat kuten se, että stripparin on todellakin riisuttava vaatteensa näyttämöllä. Tämä ei kaikille ryhmän jäsenille ole maailman helpoin asia…

Elokuva on komedia, ja se ei varmaankaan jää kenellekään epäselväksi. Elokuvan kulun aikana purskahdin itse nauruun monta kertaa. Ei uskoisi työttömyyskassan jonossa olevan niin hauskaa kun tässä elokuvassa. Elokuvassa oli oikeastaan vain hauskoja ja todella hauskoja kohtauksia. Toki filmissä käsitellään myös arkisempia, vakavampia asioita kuten huoltajuuskiistaa, työttömyyttä ja seksuaalisuutta, jos tuon viimeisen haluaa vakavaksi lukea. Robert Carlyle, joka on Suomen televisiossa nähty mm. Ylämaan kettu-nimisessä televisiosarjassa, esittää työttömän, eronneen isän roolin hyvin. Hänen hieman ongelmallista mutta lämmintä suhdetta poikaansa kuvataan varsinkin elokuvan alkupuolella hieman tarkemmin. Elokuvan musiikki on hyvin tyyliin sopivaa, runsaasti torvia ja discopumppua: Gary Glitter, Donna Summer, Hot Chocolate, Tom Jones… Mikäli työläishuumori ja nolot tilanteet saavat sinut nauramaan, tämä elokuva saa sinut ratkeamaan.

Arvosteltu: 17.02.2003

Lisää luettavaa