Kun puhutaan 90-luvun mahtileffoista, tai katastrofi elokuvista yleensä, heti mieleen nousee vuonna 1998 ilmestynyt Armageddon, josta on sittemmin tullut maailmanlaajuinen menestys. Ja kyllähän sitä toisaalta ymmärtää miksi.
NASA:n satelliitit huomaavat taivaalla oudon ilmiön. Maapalloa lähestyy Texasin kokoinen asteroidi, joka osuu maahan 18 päivän kuluessa. Osuessaan se tietäisi koko ihmiskunnan tuhoa. Apuun kutsutaan maailman paras ölynporaaja ja Harry Stamper (Bruce Willis) ja hänen tiiminsä. Omalla tavallaan fiksuja, mutta täyskaheleita miehiä sisältävän tiimin tehtävänä on matkustaa avaruuteen, porata reikä ja upottaan sinne ydinpommi. Niin helpolta kuin se kuulostaa, Harry kohtaa pahoja ongelmia varsinkin parhaan poraajansa A.J:n (Ben Affleck) kohdalla – joka sivumennen sanoen on rakastunut Harryn Gracie – tyttäreen (Liv Tyler). Ja Harryhan ei ole ylihuolehtiva isä, ei sitten ollenkaan.
Armageddon on se elokuva, jonka vuoksi nykypäivänä Michael Bayn nmi jo aiheuttaa elokuvalle suuren kassatulot tai ainakin suuret odotukset. Todisteena tästä on sittemmin ilmestyneet kassamagneetit Pearl Harbour, The Island ja Transformers.
Bayn täytyisi vain ehkä oppia, että juonen heikkouksia ei kannata korvata liialla räjäyttelyllä. Armageddonkin tuntuu ajoittain perustuvan monen minuutin räjäytysputkille. Välillä kaikki uhrautuvuus ja amerikkalaisuuden ja isänmaallisuuden korostaminen hieman naurattaa. Jotenkin tuntuu uskomattomalta, että joka kerta kun koko ihmiskuntaa uhkaa tuho AMERIKKALAISET pelastava maailman (paitsi onhan tietenkin mukana se hullu ja ”hauska” venäläisjätkä) ja aina kuvassa liehuu AMERIKAN lippu. Kyllähän välillä näytetään muutakin kansaa, mutta se tuntuu lähinnä väkinäiseltä.
Mutta takaisin asiaan: ei Armageddonia huonoksi voi missään nimessä sanoa. Kyllä se noin periaatteessa toimii ja juoni kaikessa epäuskottavuudessaan toimii yllättävän hyvin. Aiheestahan on tämän jälkeen käsittääkseni juonnettu monia samankaltaisia tekeleitä. Ja täytyy myöntää, että Armageddon välillä nosti allekirjoittaneelle ainakin kyyneleet silmiin.
Näyttelijöistä Bruce Willis ja Billy Bon Thornton edustavat sitä ammattitaitoista puolta, kun taas tämä ei ole Ben Affleckin taidonnnäyte. Affleck on lähinnä mukana naiskatsojia varten. Vähä eleinen Liv Tyler yltää ainoastaan ”ihan kivaan” suoritukseeen.
Tykkää tai ei, Armageddon on kuitenkin mahtipointinen elokuva, joka keikkuu aika korkealla maailman tuottoisimpien leffojen listalla. Oscar – kamaa ei löydy, mutta viihdyttävää ja tunnepitoista höttöä kylläkin.
