Joskus sitä saa tilaisuuden nähdä leffan, josta ei etukäteen tiedä alkuunkaan, mitä on tulossa. Esimerkiksi vuonna 2004 valmistuneesta, Ranskan, Ison-Britannian ja Espanjan leffamaakareiden yhteisvoimin tuottamasta martial arts-/toimintapätkästä ei löydy niin montaa vastaavaa ennakkotapausta, että voisi antaa mielessään tuomiota katsomatta. Sitä täytyy vain kokeilla, kävi miten kävi. Mutta mitenkäs tässä sitten kävi?
The Great Challenge on löyhä jatko-osa elokuvalle Yamakasi – Les samouraïs des temps modernes (Koto-Suomen nimikäännöksenä Yamakasi – suurkaupungin samurai-jengi). Molempia yhdistää pääosapoppoona toimiva Yamakasi-ryhmä. The Great Challengessa näiden tyyppien toimenkuvaan kuuluu (kirjaimellisesti) palloilu korkeiden rakennusten katolla pelissä, jossa yhdistyvät luovalla tavalla improvisoitu akrobatia, erilaiset taistelulajit ja amerikkalainen jalkapallo. Leffan alkupuolella nähtävän, ihan kivannäköisen ottelun jälkeen seitsemän hengen ydinjoukko päättää lähteä kiertämään maailmaa ja harjoittelemaan harrastustaan siellä, missä se parhaiten luonnistuu. Jengi asettuu Bangkokiin löydettyään sieltä tarkoituksiin sopivan harjoitustalon. Ikävä kyllä paikka sattuu sijaitsemaan paikallisen järjestäytyneen rikollisliigan alueella, jolle porukan tunkeilu ei oikein tahdo passata. Lisärasitteena rosvojoukon sisällä on parin henkilön kanssa pieniä näkemyseroja toimintatavoista, jolloin kasassa on yksi iso vahinko, joka vain odottelee sopivaa hetkeä tapahtua.
Juoni saattaa kuulostaa tekstimuodossa melko ponnettomalta. Tai ainakin sen pitäisi, sillä sitä se on leffassakin. Jengisotaan sotkeutuminen käy tavallisilta extreme-urheilun ystäviltä hämmästyttävän helposti, vaikka otetaankin huomioon yhden jäsenen ja uravalintojaan epäilevän rikollisnaisen välille muodostuva tunneside, joka sekin syntyy vähän niin kuin itsestään. Kenties ryhmällä on jonkinlaisia synnynnäisiä taipumuksia hyväntekoon, toimihan sellainen selitys jo muinoin The Toxic Avengerissakin. Näitä asioitahan katsojille ei kerrota, hahmotkin kun jäävät yllättäen melko tylsiksi ja luonteettomiksi. Yllättäen siksi, että silmiä kovasti siristellen voi havaita, että ryhmää on käsikirjoitettaessa rakennettu jonkinlaiseksi porukaksi persoonallisia yksilöitä. Missä homma sitten meni pieleen, sitä saa jäädä miettimään.
Kokeneet hakkausleffafanit ovat melko varmasti tottuneesti ohittaneet äskeisen kappaleen, sillä tunnetusti tämän lajin elokuvissa juoni on usein ainoastaan muodollisuus. Nyt täytyy sitten tuottaa pettymys sillekin ihmisryhmälle: toiminta(kaan) ei ole tässä leffassa kelvollista. Vika ei ole niinkään koreografioissa, itse asiassa kiipeilyakrobatian ja taistelulajien yhdistelystä olisi voinut repäistä vielä todella hyvänkin leffan. Ongelmaksi nousee se, että kuvauksessa on möhlitty oikein perusteellisesti. Näitä tyylikkäitä taisteluliikkeitä ei nimittäin oikein voida hyödyntää, kun kamera tukkii niin lähelle toimintaa, että hakkaaja ja hakattava hädin tuskin mahtuvat samaan kuvaan. Sinänsä yksinkertaiselta kuulostava epäkohta onnistuu pilaamaan toiminnan lähes häkellyttävän hyvin. Alien vs. Predatorin nähneet tuntevat kyllä tämän ilmiön.
Aivan täysi susi The Great Challenge ei kuitenkaan ole. Suurin pelastus on juuri edellä mainittu kekseliäs yhdistelmä akrobatiaa ja taistelua, eikä tätä aina onnistuta kokonaan tärvelemään edes huonolla kuvauksella. Myös loppukohtauksessa nähtävä pako kahden jengin välisen joukkotaistelun keskeltä on paikoin ihan hienoakin katseltavaa, kun välillä kameramies jopa uskaltaa astua hieman kauemmas. Ei se leffaa pelasta, mutta tekeepä katsomisesta kivuttomampaa.
Ankarimmat ja ilkeimmät kriitikot yltyisivät varmasti vitsailemaan, ettei leffassa ole great muuta kuin se nimi. Jos kuitenkin asenne on kohdallaan, niin ei tämän kertakatselu niin kova challenge ole. Muistaa sitten vain siirtyä tällaisen pienen välipalan jälkeen niihin parempiin elokuviin.
nimimerkki: Aleksanteri
