Jos on olemassa työkalu joka aseeksi laitettuna herättää pelkoa niin moottorisaha on juuri sitä. Se ärjyy, repii, savuttaa (paitsi sähkökäyttöisenä) ja jo sen oikea käyttö roiskii materiaalia ympäriinsä. Kun sellainen työkalu otetaan kauhuelokuvan aseeksi pitää sen käyttäjän olla iso, ruma ja vajaamielinen Leatherface (Gunnar Hansen) joka on pelkästään sekopäisen kannibaalisuvun huonokurinen jälkeläinen. Elokuvan ohjaa Tobe Hooper ja jo leffan nimi huokuu veristä terroria: [I]The Texas Chainsaw Massacre[/I]. Allekirjoittanut näki em. työkaluhenkirikoksen pitkä aika sitten ja nyt se pääsee leeuwenhoekin alle.
Juoni on aika yksinkertainen: joukko täysin uhrattavissa olevia pelättipersoonia pääsee/joutuu kohtaamaan sekopäisen liftarin (Edwin Neal) ja sen jälkeen vähemmän ystävällisen kannibaaliperheen juurikin Texasissa ja pääsee ruokalistaa tapaamaan – ruokalajina siis. Sally (Marilyn Burns) kuitenkin onnistuu livahtamaan karkuun avolavalla ja Leatherface jää riekkumaan tielle. Ei mitään ihmeellistä juonen suhteen, sillä ruumisluku jää aika pieneksi, varsinainen veriläträys on aika pientä ja näyttelijöitä ei voi edes mainita. Kim Henkelin ja Tobe Hooperin käsikirjoitus on siis pelkkä tekosyy sille varsinaiselle meiningille ja onneksi sitä on luvassa isoon ääneen kaksitahtimoottorin ärjyessä.
Löyhä juoni onneksi oikeuttaa Hooperin kaatamaan elokuvaan pari rekkalastillista miljöön aiheuttamaa levottomuutta ja sen lisäksi pari ihan oikeasti kammottavaa käännettä, tilannetta, kohtausta ja sekvenssiä. Texasin peräjunttilan ankeus ja antagonisteina resuavat kannibaalit eivät miellytä silmää ja em. kannibaalien patriarkka (John Dugan) herättää inhoa jo pelkällä olemuksellaan. Varsinaisen moottorisahamurhaamisen sijasta luvassa on miljöön ja henkilöiden aiheuttamaa levottomuutta ja kolkon kuoren alla lymyilee vielä inhottavampia piirteitä. Lisäksi muutamat shokkikohtaukset ovat todellakin shokeeraavia. Kuvaaja Daniel Pearl tuo mukaan lähes dokumenttimaista ilmaisua joka vahvistaa todellisuuden vaikutelmaa.
Marilyn Burns on se eloonjäävä persoona ja saa mukaan vakuuttavan määrän kiljuttuja desibelejä. Muita uhrien rooleja ei voi kovinkaan paljoa eritellä, sillä hahmot ovat typeriä ja ärsyttäviä pelättejä. Gunnar Hansen on elokuvan ensimmäinen poikkeus (suht) normaalista ja jo ensimmäisessä kohtauksessaan hän tekee sitä mitä Texasin moottorisahamurhaaja tekee. Lyhyesti sanoen pystymetsästä (Gunnar Hansenin ensimmäinen elokuvarooli) Kettensägeniä heiluttamaan palkattu paikallinen toimittaa suorituksen joka jää elämään traagisena uhrina [B]ja[/B] kammottavana hirviönä. Se on loistavan ohjaustyön merkki kun kokematon näyttelijä suorittaa roolin mihin muita vastaavia verrataan ja tuotannolliset kompromissit vahvistavat hahmoa. Edwin Neal on ensimmäinen enne pahemmasta sekopäänä liftarina.
Kokonaisuutena [I]The Texas Chainsaw Massacre[/I] jättää ristiriitaisen vaikutelman. Käsikirjoitus on lähes yhdentekevä, mutta tunnelma on uskomattoman intensiivinen, miljöö kuvottava ja Leatherface on ansaitusti (syntyaikaan syntymättömän) slasher-alagenren aseenkantaja. Pelottavaksi ohjattu, mutta käsikirjoitukseltaan tunkkainen elokuva.
