George Jung (Johnny Depp) on vanki. Niin ei ollut aina. Aikoinaan hän muutti itärannikolta Kaliforniaan parhaan kaverinsa, Tunan (Ethan Suplee) kanssa ja pienet sattumukset ohjasivat hänet tuottoisaan liiketoimintaan, huumekauppaan. Rahaa tuli ja elämä oli hauskaa, mutta rikollisen elämän ärsyttävä sivuvaikutus, lainvalvonta osui Jungiin ja tyttöystävä Barbarakin (Franka Potente) kuoli syöpään, joten se hajotti perhepiiriksi laskettavan koplan. Kuitenkin Jung pääsee uusiin kontakteihin Pablo Escobarin (Cliff Curtis) johtaman Medellínin kartellin kanssa. Jung siirtyi siis harrastelevasta ruohokauppiaasta ammattimaiseksi kokaiinikauppiaaksi. Tuhansien taalojen sijasta rahaa tuli tuhansia tuhansia ja bisneksen myötä löytyi tulinen vaimo Mirtha (Penélope Cruz) ja tytär Kristina (Emma Roberts/Jaime King) syntyi elämän huipennukseksi. Valitettavasti elämän syklisyys näytti rautakyntensä ja meno alkoi olla siitä eteenpäin pelkästään alamäkeä uusien pidätysten myötä ja liikekumppani Diego Delgado (Jordi Mollà) myös kiilasi välistä. Ylpeän ja voimakkaan äidin (Rachel Griffiths) kanssa välit menivät poikki, mutta isäukko Fred (Ray Liotta) pysyi läheisenä vaikka ei hyväksynytkään poikansa uravalintoja.
Ted Demmen kuolema sydänkohtaukseen joka saattoi johtua tuotteen käytöstä on ironinen loppukaneetti taidokkaalle elämänkerralle. Tarina lähtee alusta valottaen päähenkilönsä lähtökohtia ja vie sen käytännölliseen loppuun asti mikä Jungin tapauksessa tarkoittaa yksinäisyyttä vankilassa. Tasaisessa kerrontarytmissä on kuitenkin muutamia heikkouksia sillä Jungin alamäen kuvaus menee hieman ylipitkäksi, mutta kyseiset kohtaukset antavat Demmelle tilaisuuden syventää Jungia itseään. Käänteet tuntuvat suorastaan kliseiltä, mutta suurrikollisten elämä tuppaa olemaan sykliä rikosbisneksen ja vankilan välillä joskin kuolema saattaa sen katkaista, joten moinen siedettäköön.
Johnny Depp toimittaa tasaisen ja heti katsojan sympatiat kaappaavan roolin George Jungina joka ei puolustele uravalintaansa millään tavalla eikä myöskään protestoi sen valitettavan odotettavia seurauksia. Mukana on huumoria, liikemiehen supliikkitaidokkuutta ja myös sydäntä raastavaa melankoliaa todellisuuden seinien kaatuessa Jungin päälle.
Muut hahmot ovat auttamatta sivullisia Jungin pitkää tarinaa seuratessa, mutta Ray Liotta on koko elokuvan ajan tuntuva vahva ja oikeamielinen esikuva joka ei väkipakolla yritä kääntää poikaansa ”lavealta tieltä”, mutta ei myöskään vaaranna itseään liikaa. Liottan tulkinnassa Jungin isä ei ole typerä narri mutta ei myöskään mikään yllyttäjä. Hän suhtautuu poikansa uravalintaan stoalaisella viisaudella ja yrittää myös opettaa sitä eteenpäin. Rachel Griffiths Jungin äitinä jää ohuemmaksi, mutta yhtä vahvaksi vaikuttajaksi.
Jordi Mollà on aluksi varsin hupaisan oloinen kelmi, mutta valtansa kasvaessa hänestä tulee suorastaan irvokas tuotettaan imuroiva megalomaani. Kyseessähän on nimivaihdettu versio Carlos Lehderistä josta tuli Jungiakin isompi toimittaja tuotteelle ja jonka tuote-eristä yneljäsosa varattiin henkilökohtaisiin tarpeisiin. Cliff Curtis kaappaa kohtauksensa hirmuisella uhkaavuudella mitä myös demonstroidaan pyssymiehillä ja väkivallalla. Ethan Suplee katoaa tarinasta Jungin ensimmäisen pidätyksen myötä, mutta isolla paksukaisella on leppoisa asenne ja ajattelukykyäkin.
Franka Potente Jungin ensimmäisenä tyttöystävänä jää varsin ohueksi, mutta tämän hippimäisen kaunokaisen yksinkertainen asenne ja rakkaus varjostaa Jungin elämää loppuun asti. Toista vaimoa raivokkaasti tulkitseva Penélope Cruz jää tarinassa lähes kaunistuksen asemaan, mutta tulisieluinen latinokaunotar pystyy riidassa olemaan viimeisen päälle vaarallinen vihollinen ja kun siihen lisää tuotetta on lopputulos suorastaan koominen.
George Jungin elämä noudatti rikollisen elämän tyypillistä bisneksen ja vankilan kierrettä jonka tässä tapauksessa katkaisi vankila. Johnny Depp ja Ray Liotta tekevät erinomaiset suoritukset muuten ohuehkossa tuotekuvauksessa. Värikkäät sivuhahmot kruunaavat kokonaisuuden joka onnistuu kertomaan että huumebisnes ei ole hyväksi tekijöidensä terveydelle. Mestariteos ei kyseessä ole, mutta genre-elokuvana erinomaisen onnistunut, sillä mukana on tragediaa ja komediaa jotka ovat laadukkaan draaman ainesosia.
