James Bond on taas täällä. Hän kaataa naisia eksoottisissa maisemissa, pitää pahiksia pilkkanaan, pelaa pokeria päätähuimaavilla panoksilla ja kaasuttelee tuhatta ja sataa…Fordilla?! Jo pelkästään tämä maailman tunnetuimman vakoojan poikkeuksellinen autovalinta on tarpeeksi saamaan monet Bond-puristit ulvomaan raivosta, mutta hätä ei suinkaan ole tämän näköinen. Viimeisin 007-elokuva Casino Royale ei nimittäin raiskaa Bondin mainetta, vaikka etukäteen moni sitä tuntuikin pelkäävän. Saagaa on toki rukattu uuteen uskoon, mutta muutokset ovat lähestulkoon poikkeuksetta pelkästään positiivisia.
Casino Royalen synopsista lukiessa mieleen muistuu väkisinkin reilun vuoden takainen Batman Begins, joka sekin keskittyi kertomaan legendan syntytarinan. Samaan tapaan myös Casino Royale nollaa (no pun intented) tilanteen ja aloittaa alusta. Tyly mustavalkoinen intro näyttää kuinka Bond hankkii tuplanolla-statuksensa. Tässä välissä nähdään upeasti animoidut alkukrediitit Chris Cornellin esittämän tunnarin säestämänä, jonka jälkeen salaisen palvelun uusi ykköstykki säntää ensimmäiseen tehtäväänsä vastalaminoitu tappolupa takataskussaan. Värikkäiden tapahtumien jälkeen seuraa elokuvan mielenkiintoisin osuus, kun Bond päätyy samaan pokeripöytään paatuneen koronkiskurin kanssa. Alkuperäiskirjasta tuttu baccarat on vaihtunut mediaseksikkääseen Texas Hold’emiin, mutta kutkuttava asetelma on silti säilynyt samana. Potissa on 150 miljoonan dollarin lisäksi myös ihmishenkiä.
Niin, niistä positiivisista muutoksista piti kertomani. Kaiken maailman näkymättömät autot, hullut tiedemiehet ja avaruudesta laskeutuvat kuolemansäteet loistavat poissaolollaan ja tilalla nähdään inhimillistä heikkoutta ja sadistista väkivaltaa. Muutenkin Casino Royalen mittakaava ei ole mitenkään megalomaaninen, vaan tällä kertaa liikutaan varsin henkilökohtaisella tasolla. Menneiden vuosien hilpeästi yliampuvilla Bond-seikkailuilla tulee aina olemaan aivan erityinen asema allekirjoittaneen sydämessä, mutta ajat muuttuvat ja tässä valossa tarkasteltuna Casino Royalen edustama totisempi tyylisuunta on tervetullut ratkaisu.
Toinen tervetullut ratkaisu on kivikasvoisella karismalla varustetun Daniel Graigin kiinnittäminen Bondin rooliin. Graigilla oli hieman epäkiitollinen kunnia lähettää suosittu tyyliniekka Pierce Brosnan eläkkeelle agenttihommista ja tämä poiki suuren yleisön taholta melkoista mustamaalausta. Graig ei ole Bondin roolissa huvittava kuten Roger Moore tai miellyttävä kuten Brosnan. Hän ei myöskään ole kylmä kuten Timothy Dalton tai yhdentekevä kuten George Lazenby. Eniten yhteistä on siis Sean Conneryn kanssa. Graig tosin ei ole pitkä, tumma eikä vissiin erityisen komeakaan, mutta ulkonäköä tärkeämpää on se, että näyttelijä sisäistää henkilöhahmon syvimmän olemuksen. Tässä Graig onnistuu lähestulkoon täydellisesti. Elokuvan aikana hänestä todella kasvaa Bond, James Bond. Ja hän on roolissaan hyvä, erittäin hyvä.
Daniel Graig kantaa elokuvaa tinkimättömällä asenteellaan, mutta kaikki ei kuitenkaan ole aivan kohdallaan, sillä itse poistuin teatterista ennakko-odotuksiin nähden hieman pettyneenä. Ongelmat liittyvät lähinnä Bondin ja hänen mielitiettynsä Vesper Lyndin välisiin herkkiin hetkiin. Kemia on kateissa eikä Lyndia tulkitsevan Eva Greenin roolisuoritus ole läheskään niin ikivihreä mitä ranskalaisnäyttelijättären nimen perusteella voisi ehkä olettaa. Turhautumista aiheuttavat myös tapahtumien epätasainen rytmitys sekä joidenkin henkilöhahmojen laiskasti kirjoitetut motiivit. Kohtaukset sinänsä ovat hienosti rakennettuja, mutta ne eivät muodosta kovin järkevää jatkumoa. Punainen lanka siis puuttuu.
Tärkeimmässä tehtävässään Casino Royale kuitenkin onnistuu tyydyttävästi. Se viihdyttää lähestulkoon koko kestonsa ajan ja se saa katsojan haluamaan lisää. Onkin mielenkiintoista nähdä, mihin suuntaan Bond-elokuvat tästä lähtevät ja miten Graig pystyy jatkossa hahmoaan kehittämään. Äijän sopimushan käsittää kolme elokuvaa. Mitä ohjaaja Martin Campbelliin tulee, niin mies tuntuisi olevan erikoistunut palauttamaan Bondin haudan partaalta takaisin elävien kirjoihin. Campbell pelasti franchisen 11 vuotta sitten elokuvalla Goldeneye ja nyt Casino Royale toistaa tempun.
nimimerkki: esimies
