Musikaali Cabaret sijoittuu vuoteen 1931, tapahtumapaikkana on pääasiassa Berliini. Ensimmäinen maailmansota syöksi Saksan taloudelliseen kaaokseen, josta saksalaiset yrittivät selvitä kuka mitenkin. Talouden ahtautta kuvataan paremmin toisissa elokuvissa, Cabaret lähestyy Saksan tilannetta kahden itseään etsivän ulkomaalaisen kautta. Ulkopuolisina yhteiskuntaa tarkastelevat nuoret ihmiset hortoilevat keskinäisissä suhteissaan kuin oudossa huvipuistossa ja tapaavat monenlaisia erikoisia tyyppejä.
Samalla kuviin ilmestyvät hakaristit käsivarsinauhoissa ja juutalaisvastaiset asenteet.
Cabaret on musikaali, joka tietenkin sisältää rakkaustarinan, jossa on omat erikoiset kiemuransa. Sally Bowles työskentelee laulu- ja tanssiesiintyjänä KitKat-klubilla, turmeluksen ja todellisuuspaon maailmassa, jossa naiset ovat naisia elleivät satu olemaan miehiä. Hän saa naapurihuoneeseen asuinkumppaniksi englantilaisen Brianin, ujo ja hillityn opiskelijan, joka on saapunut kaupunkiin aikomuksenaan opettaa saksalaisille englannin kieltä. Sally onnistuu hommaamaan hänelle muutamia asiakkaita, mutta enimmäkseen Brianilla on tekemistä Sallyn itsensä kanssa. Sally on peittelemättömän ulospäinsuuntautunut, koheltava ja miehiinmenevä.
Elokuva sisältää erinomaista lavaesiintymistä KitKat-klubilla. Vaikuttavin ja mieleenpainuvin kohtaus on kuitenkin mielestäni se, jossa Brian ja saksalainen paroni pysähtyvät juomatauolle pieneen ulkoilmaravintolaan maaseudulla. Odottamatta joku nuori, vaalea poika alkaa laulaa herkkää ja idyllistä laulua kauniilla äänellään. Kuva rajautuu pojan kasvoihin, ravintolan yleisö asettuu heti kuuntelemaan. Sitä mukaa kuin kohtauksen tunnelataus nousee, kuva esittelee laulajaa lähemmin. Hänellä on vaaleanruskea puku ja hakaristi käsivarsinauhassa. Laulun kansallisromanttinen kuvailu muuttuu julistukselliseksi ja yllyttäväksi sanomaksi, iskulauseena toimii: ”Tomorrow belongs to me!” Yksinkertainen, tunteisiin vetoava sanoma tempaisee yleisön mukaansa. Yleisö yhtyy lauluun raivokkaasti. Lopulta poika nostaa oikean käsivartensa natsitervehdykseen. Kohtaus on lyhyt, mutta paljonpuhuva. Loistavasti toteutettu kohtaus kertoo mielestäni erään syyn siihen, miksi natsit nousivat valtaan 1930-luvun Saksassa. Tehokas, oikealla tavalla esitetty sanoma, joka hyödyntää yleispäteviä iskulauseita, voittaa pitkäpiimäiset asialliset jaaritukset mennen tullen. Ja ihmiset ovat valmiita jokseenkin mihin tahansa yhteisen voimansa tunnossa.
