Tappava ase on yksi parhaista kasaritoimintapläjäyksistä. Se ohjattu tiukalla ammattitaidolla ja käsikirjoitus on normaaliäksöniä fiksumpi. Valitettavasti siitä huolimatta pläjäys tunnetaan nykyisin Tappava ase ykkösenä, neljä osaa kestäneen hulvattoman toimintarallin aloittajana. Kolme jatkista poikinut toimintapläjäys muuttui sarjan edetessä yhä enemmän parodian suuntaan, minkä vuoksi ensimmäistäkin osaa pidetään pelkästään harmittomana toimintakomediana. Ensimmäinen Tappava ase sisältää kuitenkin aika synkkiäkin sävyjä ja pääpaino on räjähtävillä toimintakohtauksilla letkeän huulenheiton sijaan.
Melkein jokainen jo tietää tämän legendaarisen filmin juonen. On siis kaksi erilaista poliisia, jotka joutuvat pomon määräyksen vuoksi työskentelemään yhdessä. Alkuun menee sukset ristiin, erilaiset ajatusmaailmat omaavat henkilöt vieroksuvat toistensa tyyliä. Pian herrojen välit lämpenevät ja erilaiset kaverukset löytävät yhteisen nuotin. Kehittyy luottamus ja sitä kautta melkein ystävyys. Kuulostaa aivan liian tutulta puurolta, mutta vielä tänäkin päivänä leffa jaksaa iskeä tuntumatta kovinkaan kliseiseltä.
Leffassa kiehtovat eniten sen satiitirinen maailmankuva ja yhteiskuntakritiikki, jotka ovat piilotettu rivien väliin. Hommaa ei ole valmiiksi pureskeltu, vaan piiloviestit pitää tajuta itse. Päähenkilöt tuntuvat päällisin puolin sopivilta sankareilta tällaiseen satuun, mutta heistä huokuu kovan maailman kuvaamista. Etsivä Roger Murtaugh (Danny Glover) on musta poliisi, joka on palvellut Vietnamissa ja pitää työnsä ohella huolen mukavasta perheestään. Murtaugh näkee työssään kaikkea hullua ja käsittämättömän pahaa, mutta kotona kaikki on toisin. Hän yrittää pitää pahan maailman pois kotoaan ja yrittää luoda rakkailleen mahdollisimman mukavat oltavat. Rogerin talossa suurimmat ongelmat ovat teini-ikäisen tyttären oikuttelut ja vaimon huonot kokkaustaidot. Leffan alussa 50 vuotta täyttävä Roger haaveilee eläkevuosista, kun työ painaa päälle päivästä toiseen. Hänen parinaan toimii sekona pidetty huumekyttä Martin Riggs (Mel Gibson), joka haikailee kuolleen vaimonsa perään. Hulluuden partaalla taisteleva Riggs on ampumisen taitaja, joka luottaa työssään toimintaan. Epäilyttävät tyypit ammutaan ja ilman asetta ei tässä työssä voi selvitä. Riggs tekee työnsä ihailtavalla antaumuksella ja hänessä piileksivä mielenvikaisuus auttaa häntä sopeutumaan hulluun maailmaan. Tulkintoja voisi jatkaa enemmänkin, mutta jätetään sitä vähän katsojankin aivoille.
Tällainen syvemmän tarkoituksen pohdiskelu ns. viihde-elokuvasta voi tuntua jonkun mielestä kriitikolta leikkimiseltä, mutta mutta… No, sitten tuntuu. Ehkä minä leikinkin, mutta Tappava ase tarjoaa joka tapauksessa enemmän ajatuksia kuin maine antaa ymmärtää. Teos on myös taiteellisesti korkea-arvoisempi kuin on annettu ymmärtää. Ohjaaja Donnerilla on visuaalista silmää ja kuvista löytyy varsinaisia nerouksia. Antoisien yksityiskohtien ohella tarinankerronta on varsin sujuvaa. Turhia hötkyilemättä tarina kulkee omalla painollaan loppuun asti. Nykyajan toimintaelokuvista löytyvät MTV-leikkaukset ja katsojan aliarvioiminen (toimintaelokuva ei välttämättä ole aivotonta viihdettä) loistavat poissaolollaan dynaamisen tarinan jyrätessä vauhdilla. Näppärä sanailu sisältää humoristisia heittoja, mutta hauskat hetket vähenevät loppupuolella, kun synkät sävyt nousevat enemmän esille. Toimintakohtausten rinnalle on onnistuttu luomaan piinaavan jännittävä tunnelma ja syvemmän draaman luominen ei tunnu ollenkaan irralliselta.
Glover ja Gibson osaavat hommansa, ei valitettavaa. Gary Busey esittää lakonisella tyylillään parodista pahista, ei valitettavaa hänestäkään. Gibson onnistuu varastamaan show’n, vaikka Glover pärjääkin aika hyvin siinä rinnalla. Gibsonista on viime aikojen tempausten valossa tullut aika vastenmielinen kuva, mutta kyllä heppu ainakin näytellä osaa.
On kyllä hieno leffa. Voi nähdä syvällisenä kertomuksena maailman pahuudesta tai sitten muuten vain kovana räjähtelypätkänä.
