Paul Kersey (Bronson) palaa New Yorkiin oltuaan poissa tovin aikaa. Hänen ystävänsä murhataan. Asiaa mutkistaa karski, mutta kuitenkin jokseenkin rehellinen komisario Shriker (Lauter), joka tietää kuka Kersey on. Hän tekee tarjouksen josta Kersey ei tietenkään kieltäydy. Jostain omituisesta syystä Kerseyn kurttunaama ärsyttää jengipomo Frakeria (O’Herlihy), joten annokset mielipuoliseen väkivaltaan ovat kasassa.
Kolmas osa Väkivallan vihollisesta on pelkkää väkivallan mieletöntä ihailua. Alun karkesta brutaalisuudesta siirrytään kohti mielipuolisempaa tuhoa joka huipentuu varttitunnin mittaiseksi verilöylyksi missä sadistinen psykopaatti Kersey laittaa epämääräisiä jengiläisiä soseeksi tulivoimalla joka saa Harry Callahaninkin kateelliseksi. Muutenkin käsikirjoitus on luettu tukevasti porakoneella ja tuuman terällä eikä järkeä ole niissäkään osioissa jotka ovat säästyneet poraukselta. Kliseitä kylläkin löytyy pitämään järjettömyys jokseenkin koherenttina kokonaisuutena.
Kivinaamainen Charles Bronson toimittaa roolinsa sadistisen virneen kanssa ja roiston roolia täyttävä Gavan O’Herlihy on pelkkä epämääräinen jengipomo joka on mielipuolisen väkivallan kannattaja ja sellaisena sopii täydellisesti Kerseyn vastapuolelle.
Kokonaisuutena Death Wish 3 on elokuva joka elokuvana on täydellisen kammottavaa roskaa vastenmielisessä väkivaltaisuudessaan, kliseisessä juonessaan ja kankeassa toteutuksessaan, mutta juuri noiden ominaisuuksien vuoksi se iskee tiensä huonojen elokuvien kerhosta niin huonoihin että ne ovat jo hyviä. Kaksi juutalaista tuottajaserkkua osuvat taas huumorihermoon ja tulos on kammottava roskatekele ja sellaisena suunnattoman viihdyttävä tekele. Elokuvana yksi tähti koska alempaa ei voi antaa, mutta roskaviihteenä viisi. Viisi plus yksi jaettuna kahdella on kolme.
